Tiedättekö sen tunteen, kun on hetken aikaa pois tutuista kuvioista ja omilta hoodeilta ja sitten kun tulee takaisin, on vain ihan pakko kulkea tutut kadut ja korttelit uudestaan?
Se on aika hyvä tunne.
Tarkoittaa näin maalaisjärjellä ajateltuna, että on ollut jopa pieni ikävä kotiin. Tai siis Espoossahan minä asun, mutta Helsinki kuuluu vielä minun reviiriini, Porista puhumattakaan. Hahaaa!
Kuukauden reissu aurinkoon teki hyvää. Niin hyvää, että nyt jo suunnittelen lähteväni ensi talvena uudestaan. Ja varmaan melkolailla samalla kaavalla, eli teen sieltä käsin töitä samalla kun ammennan itseeni D-vitamiinia ja valohoitoa.
Olen iän mukana alkanut yhä enenevässä määrin kärsimään talven pimeydestä. Osaksi varmaan sen takia, etten pysty terapioimaan itseäni kameran kanssa kun on koko ajan pimeää ja valokuvaanhan tarvitaan valoa.
En tiedä, voiko kaamosmasennus vahvistua vuosi vuodelta, mutta jos voi, niin voin tässä samalla diagnosoida sen itselleni. Minulla on aina ollut taipumusta melankoliaan, uupumukseen ja on minulla joskus diagnosoitu myös keskivaikea masennus. Olen erilaisin keinoin pärjännyt tähän asti. Milloin käynyt terapiassa, syönyt lääkkeitä tai voimaannuttanut itseäni avannossa, metsässä, merenrannalla, hiljaisuudessa, tanssimassa, kävelyillä, lukemalla tai kameran kanssa. Nyt tuli kuitenkin todistettua se, että VALO saa ehkä suurimman muutoksen aikaan. En vain yksinkertaisesti pärjää ilman sitä. Ja jos joku asia on hyväksi todettu, nostaa mielialaa ja auttaa jaksamaan, niin se kannattaa ehdottomasti toistaa. Eli ensi talvena uudestaan!
Ihanaa juuri nyt on se, että valon määrä täällä Suomessa vain lisääntyy. Oujee! Enkä minä lähde hetkeen aikaan täältä mihinkään. Sitäpaitsi valo täällä Pohjolassa on kylmemmän sävyistä, kuin Välimeren maissa ja minä pidän viileästä enemmän. Nih!
Ihanaa olla kotona.
Niinhän se on että kun lähtee kauemmas, näkee lähelle. Valo on kyllä ihanaa, ei voisi kuvitella olevansa maan matonen, mullassa pimeässä asusteleva. Ihastelen kuvaamistaitojasi taasen, kotikaupunkini <3
VastaaPoistaTuo on niin totta. Ja välillä tekisi ihan kaikille hyvää ottaa pientä etäisyyttä omaan elämään. Auttaa näkemään asioita taas hieman eri perspektiivistä.
PoistaKiitos sinulle... on aina niin ihana saada tällaisia kommentteja, että kuvamaailma miellyttää silmää <3
Minusta tuntui tänä talvena kaamos, pimeys ja sateet samalla tavalla musertavalta. En saanut edes aikaiseksi valoon lähtemistä. Ehkä ensi talvena. Hienoa, kun löysit oman keinosi ja haluat tehdä vastaavan uudestaan. Oli ihana katsella tuttuja paikkoja sinun silmilläsi, kuinka kauniilta kaikki näyttikään. Kiitos kuvistasi.
VastaaPoistaTämä oli parasta, mitä olen hetkeen aikaan tehnyt. Ja nyt pitää ennakoida jo seuraavaa talvea. Ehkä minä olen vähän niinkuin muuttolinnut ja nyt vasta tajuan, etten pärjää täällä yli talven :)
PoistaValon voima on uskomaton, minkä taas tänä harmaana päivänä huomaan itsessäni. Viikon aurinkoiset hetket olivat juuri, mitä kaipasin. Torstaina aamuvarhain ajaminen kohti nousevaa aurinkoa oli kuin olisimme kauemmaskin matkanneet, vaikka retkemme suuntasi vain Etelä-Suomeen.
VastaaPoistaKirkasvalolampusta olen saanut avun pimeimpään ajanjaksoon. Se valaisee aamuista ehostautumistuokiotani ja tuo energiaa samaten kuin ripsiväri ja siistit kulmat sekä aurinkopuuterilla sävytetyt poskipäät.
Ihailin sinun irtiottoasi mahtavista kuvistasi. On ihanaa lukea, miten sait iloa ja valoa elämääsi tuosta reissusta.
Valoisan maaliskuun toivotus Frida! Halauksin, Tuija
Se on juuri näin, Tuikku <3
PoistaJollain tavoin meidän pitää saada ammentaa tuota valoa itseemme, jotta jaksamme. Mukava kuulla, että sinulle on kirkasvalolampusta ollut iloa. Kohta sitäkään ei enää tarvita, sillä valoa tulee taivaalta koko ajan lisää, mitä lähemmäs menemme kesää. Ja se on ihan huikean hienoa! Ja Suomen kesä on ihmisen parasta aikaa :)
Vitsit että mä rakastan sun ottamia valokuvia. Niitä voisi selata ikuisuuden.
VastaaPoistaKiitos, Jenni <3
PoistaEt usko, kuinka ihanaa on saada tällaista palautetta, kun on itse laittanut ensin kaikki ajatuksensa ja tunteensa noihin kuviin. Kiitos <3
Ihania ja voimaannuttavia kuvia! Saat kyllä arkisen harmaankin näyttämään valoisalta. Tekisi mieli hypätä mukaan kuvaan ja nähdä kaikki yhtä kauniina.
VastaaPoistaIso kiitos sinulle, Kata <3
PoistaTuo on juuri sitä, mitä haluan näyttääkin: rumassa ja harmaassakin on kauneutta. Ihan kaikessa on aina se toinenkin puoli. Joskus pitää vain katsoa hyvin tarkkaan, jotta sen havaitsee.