Syksy ja talvi on ollut pimeä ja pitkä. Tiedän, että se on ollut sitä ihan meille kaikille, jotka asumme täällä pohjolassa. Minusta se on kuitenkin saanut sellaisen niskaotteen, että olen häilynyt jossain uupumuksen ja melankolian rajamailla jo jonkin aikaa. Ja jos sellainen olotila ei tee hyvää kenellekään, niin ei ainakaan yksityisyrittäjälle.

Jossain vaiheessa, kun valon määrä vain väheni vähenemistään, päätin, että minun pitää keksiä sotasuunnitelma, jotta pääsen täältä aurinkoon. Niinpä aloin kartoittamaan kuvattavia kohteita etelästä. Ja nyt, rakkaat ystäväiset, minä lähden kuukaudeksi Espanjaan. Joka viikolle on kuvauskeikkaa ja se on jos mikä, on ihan mahtavaa. Minä pääsen heilumaan kamerani kanssa ja aurinko saa hoitaa omaa tehtäväänsä taivaankannella.
Ironisinta tässä taitaa olla se, että juuri nyt Espanjassa on kova lumimyräkkä. Mutta eihän sille voi muuta kuin nauraa :)
Kävin rakkaan ystäväni kanssa yhden päivän lomalla Suomenlinnassa. Minä rakastan tätä paikkaa ja rakastan ystävyyttä, joka ei kaipaa sanoja eikä ihmeellisiä tekoja. Läsnäolo, ymmärrys ja myötäeläminen on hyvin vahvasti läsnä tässä yli 15-vuotisessa ystävyydessä ja sitä minä arvostan erittäin korkealle tänä päivänä.
Ja kun tähän lisätään vielä se, että me molemmat rakastamme kulkea kameran kanssa, saattaa käydä niin, että huomaamme kuvaavamme yli tunnin aaltoja, horisonttia, rantakallioita, pilviä tai tuulenvirettä heinikoissa ilman että olemme vaihtaneet sanaakaan. Toinen saattaa siirtyä hieman polulta pois, mennä eteenpäin tai ottaa muutaman askeleen taaksepäin, mutta koskaan emme joudu toisiltamme hukkaan. Emme Suomenlinnassa, emmekä elämässä.

Kun nauttii olostaan saattaa käydä niin, että ei malta lähteä kotiin ennen kuin pimeä yllättää.
Pääsimme todistamaan mitä kauneinta auringonlaskua, joka värjäsi koko saaren ihanan mystiseksi ennen varsinaista pimeän tuloa.
____________________________
Tuon kauniin villakankaisen ruututakin olen saanut bloginäkyvyyttä vastaan Ewa i Wallalta. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa pitkin syksyä ja nyt kun se on täällä, kuljen sen kanssa ihan joka paikkaan. Ja te, jotka jo hieman tiedätte tyyliäni, varmaan tunnistatte, että se on niin mun. Mitä enemmän saa helmoja heilumaan, aina sen parempi.
Yhteistyö: Wynnelis Agentur / Ewa i Walla
Asukuvat: Pia B / Kolmen koti rannikolla
______________________________
Nyt minä alan pakkaaman ja sanon heipat hetkeksi aikaa.
Muistakaa tehdä asioita, jotka ovat teille hyväksi, niin minäkin aion tehdä.
Taas ihania valokuvia! Hyvää, valoisampaa ja valokuvauksellista Espanjan matkaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan...
VastaaPoistaKiitos, kiitos :)
PoistaKyllähän täällä Espanjassakin on kamera kulkenut tiiviisti kädessä... toivottavasti kuvat miellyttävät silmää :)
Ihana irtiotto! Minäkin lähden kuvailemaan (harjoittelemaan) Torreviejaan toukokuussa. Sitä odotellessa...
VastaaPoistaIhan mahtavaa, että sinäkin pääset tänne. Toivotaan että silloin on jo lämmintä :)
PoistaIhanaa, että asiat ovat järjestyneet mitä mainioimmalla tavalla ja pääset lataamaan akkuja Espanjaan! Olikohan sulla aarrekartalla jotain lumikuvia, kun se lumisade osui sinne... Nauti olostasi, Friiduli!
VastaaPoistaps. Aivan ihania kuvia Suomenlinnasta!
Ei ole ollut lumikuvia kartassa, minä kun en niin kovin välitä kylmästä enkä lumesta... ehkä ne on ollut jonkun toisen kartassa :)
PoistaIhana kirjoitus ja nämä sun kuvat niin kauniita. Tuli juuri mieleen että meidän kahden silloisen Tamperelaisen piti lähteä Tanskaan asti että tiemme kohtasivat! Ihanaa elämää Espanjan auringon alle. Puss!
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaJoskus pitää lähteä kauas, että näkee lähelle :))))) Onneksi löydettiin toisemme <3
Olen superiloinen puolestasi, että pääset valoon ja toivottavasti myös lämpimämpään! Täälläkin onneksi on päivä päivältä valoisampaa. Sinulla on ollut ystäväsi kanssa inspiroiva retki Suomenlinnan ihanassa miljöössä. Talviaikaan en olekaan siellä käynyt, vielä. ;)
VastaaPoistaVoimarutistus Frida! <3 Tuija
Kiitos, Tuikku :)
PoistaVielä ei ole kovin lämmin ollut, mutta maisemanvaihdos on jo nyt tehnyt hyvää :)
PS. Suomenlinnassa kannattaa käydä ihan aina, vuodenajoista viis :)
Ihana uutinen! Hienoa, että pääset sinne ja vielä töitä tekemään. Vuosi sitten yritin sinua sinne aurinkorannikolle houkutella mun ja Nupun seuraksi. Silloin ei ollut sinulle oikea aika, onneksi nyt on. Tiedän ja tunnen, että tulet nauttimaan. Haleja!
VastaaPoistaSe viimevuotinen jäi varmaan muhimaan tuonne takaraivoon, kun nyt löysin itseni täältä. Onneksi pääsin vihdoin lähtemään. Tekee hyvää :)
PoistaKuulostaapa ihanalta. Hus lumet pois Espanjasta 😀
VastaaPoistaOih... kyllä täällä kelpaa. Lunta ei nyt juuri näy missään, mutta muuten on hieman epävakaista. Asia pitäisi korjautua muutaman päivän sisällä :)
PoistaKirjoitit Frida kauniisti ja osuvasti ystävyydestä. Parasta on, kun tunnistaa ystävän läsnäolon. Se useimmiten riittää.
VastaaPoistaKiitos <3 Usein läsnäolo riittää. Tunne siitä, ettei ole yksin :)
Poista