Ystävyyttä, yhdessäoloa, ruututakkia ja saaristolaiselämää ja silti täältä pitää päästä pois, ainakin hetkeksi

Syksy ja talvi on ollut pimeä ja pitkä. Tiedän, että se on ollut sitä ihan meille kaikille, jotka asumme täällä pohjolassa. Minusta se on kuitenkin saanut sellaisen niskaotteen, että olen häilynyt jossain uupumuksen ja melankolian rajamailla jo jonkin aikaa. Ja jos sellainen olotila ei tee hyvää kenellekään, niin ei ainakaan yksityisyrittäjälle.

Jossain vaiheessa, kun valon määrä vain väheni vähenemistään, päätin, että minun pitää keksiä sotasuunnitelma, jotta pääsen täältä aurinkoon. Niinpä aloin kartoittamaan kuvattavia kohteita etelästä. Ja nyt, rakkaat ystäväiset, minä lähden kuukaudeksi Espanjaan. Joka viikolle on kuvauskeikkaa ja se on jos mikä, on ihan mahtavaa. Minä pääsen heilumaan kamerani kanssa ja aurinko saa hoitaa omaa tehtäväänsä taivaankannella.

Ironisinta tässä taitaa olla se, että juuri nyt Espanjassa on kova lumimyräkkä. Mutta eihän sille voi muuta kuin nauraa :)

Kävin rakkaan ystäväni kanssa yhden päivän lomalla Suomenlinnassa. Minä rakastan tätä paikkaa ja rakastan ystävyyttä, joka ei kaipaa sanoja eikä ihmeellisiä tekoja. Läsnäolo, ymmärrys ja myötäeläminen on hyvin vahvasti läsnä tässä yli 15-vuotisessa ystävyydessä ja sitä minä arvostan erittäin korkealle tänä päivänä. 

Ja kun tähän lisätään vielä se, että me molemmat rakastamme kulkea kameran kanssa, saattaa käydä niin, että huomaamme kuvaavamme yli tunnin aaltoja, horisonttia, rantakallioita, pilviä tai tuulenvirettä heinikoissa ilman että olemme vaihtaneet sanaakaan. Toinen saattaa siirtyä hieman polulta pois, mennä eteenpäin tai ottaa muutaman askeleen taaksepäin, mutta koskaan emme joudu toisiltamme hukkaan. Emme Suomenlinnassa, emmekä elämässä.

Kun nauttii olostaan saattaa käydä niin, että ei malta lähteä kotiin ennen kuin pimeä yllättää.

Pääsimme todistamaan mitä kauneinta auringonlaskua, joka värjäsi koko saaren ihanan mystiseksi ennen varsinaista pimeän tuloa. 

____________________________

Tuon kauniin villakankaisen ruututakin olen saanut bloginäkyvyyttä vastaan Ewa i Wallalta. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa pitkin syksyä ja nyt kun se on täällä, kuljen sen kanssa ihan joka paikkaan. Ja te, jotka jo hieman tiedätte tyyliäni, varmaan tunnistatte, että se on niin mun. Mitä enemmän saa helmoja heilumaan, aina sen parempi.

Yhteistyö: Wynnelis Agentur  / Ewa i Walla

Asukuvat: Pia B / Kolmen koti rannikolla

______________________________

Nyt minä alan pakkaaman ja sanon heipat hetkeksi aikaa.

Muistakaa tehdä asioita, jotka ovat teille hyväksi, niin minäkin aion tehdä.