maanantai 25. helmikuuta 2019

Hevospelko voitettu - ainakin osittain

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal

Urjala, hevonen, talli, hevostalli, valokuvaaja, Frida Steiner, visualaddict, visualaddictfrida, horses, horse stable, animal



Minä olen viettänyt lapsuuteni maalla. Kotimme pihapiirissä oli hevostalli ja voitte kuvitella, millainen kaverimagneetti se oli pikku-tytölle. 

Itse olen aina hieman pelännyt hevosia, enkä siis koskaan ole varsinaisesti ollut mikään hevostyttö. Yritin vain pysyä mukana, kun kaikki muut, isosiskoni mukaan lukien olivat ihan hullaantuneita näihin nelijalkaisiin.

Sukumme on aina enemmän tai vähemmän ollut tekemisissä hevosten kanssa ja viikonloppuna meille oli järjestetty hauska hevospäivä Urjalassa, Markku Niemisen tallilla. Koska minä en ole ollut lähelläkään hevosia sitten lapsuusvuosien, päätin lähteä mukaan verestämään muistoja. Ja kyllä, jo pelkästään tallin ja heinien tuoksu toi lapsuuden mieleen. 

Otin varmuuden vuoksi teleobjektiivin mukaan, koska en edelleenkään tiennyt, kuinka lähelle hevosia uskallan edes mennä. Mutta tiedättekö mitä? Voitin jonkun pelkoni, sillä minäkin kävin ratsastamassa. 

Ratsastajaa minusta ei vieläkään tullut, mutta kuulin tällä reissullani, että serkkutyttöni on siinä ihan Suomen parhaimmistoa, joten jätän ne hommat ihan suosiolla hänelle ja itse kuljen tästä eteenpäinkin ihan maankamaralla kamerani kanssa.


PS. Ensimmäiset pajunkissat on bongattu, ja se tarkoittaa sitä, että kevät on ihan näillä näppäimillä täällä. Oujee!



SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Visualaddict

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig