Ei ole olemassa uhreja, onnettomuuksia tai sattumia

Ei ole olemassa uhreja, onnettomuuksia tai sattumia.

Näin luki Hidasta elämää -sivustolla, 10 voima-ajatusta -artikkelissa ja tämä lausahdus pysäytti minut miettimään asiaa. 

On paljon ihmisiä, jotka ajattelevat, että miksi juuri minulle tapahtuu näin, miksi minulle annetaan näin paljon vastoinkäymisiä ja miksi muiden ihmisten elämä on niin paljon helpompaa ja onnellisempaa kuin omani?

Minä en usko tähän.

Tai siis uskon kyllä, että jokaisen elämässä on vastoinkäymisiä, surua ja alakuloa. Mutta en usko siihen, että jonkun elämä olisi yhtään sen onnellisempaa tai helpompaa kuin toisen.  Kyse on enemminkin siitä, miten niihin asennoituu. Heittäytyykö uhriksi, jää maahan makaamaan vai nouseeko sen jälkeen takaisin jaloilleen. 

Uskon, että elämän jokaisella vastoinkäymisellä on joku merkityksensä. Se on meille tilaisuus oppia jotain elämästä, itsestämme ja muista ihmisistä, kasvaa ja avata silmiämme.

Ja mikä muu, kuin KASVU voisi olla elämän yksi suurista tarkoituksista?

Meitä koetetellaan. Ja se kuuluu elämään. Olen jopa itse alkanut ajattelemaan niin, että olen kiitollinen siitä, mitä elämässäni on tapahtunut, sillä muuten en ehkä olisi oppinut tiettyjä asioita itsestäni. Sitä paitsi muistelisin, että jonkun uskontokunnan oppien mukaan meille annetaan samoja vastoinkäymisiä tasan niin kauan, että opimme niistä ja kasvamme ihmisinä. Eikö silloin kannattaisi oppia niistä jo ensimmäisillä kerroilla, eikä vain heittäytyä uhriksi ja lyödä päätään seinään joka kerta kun ajautuu samanlaiseen umpikujaan.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minäkin tarvitsen aikaa välillä istua maassa, kun olen kaatunut, olla alakuloinen tai surullinen. Mutta nykyään osaan jo auttaa itseni sieltä ylös. Ja kun tapahtumaan on saanut etäisyyttä, näen että kaikki, mitä on tapahtunut, on tarkoitettu minun omaksi parhaakseni. Se ei ehkä ole ollut sitä, mitä olisin halunnut, mutta se oli sitä, mitä tarvitsin.

Elämä on loppujen lopuksi ihanaa kaikkine nousuine ja laskuineen. Eikä ole toista ilman toista. Ja mikä parasta, vanhana on ainakin paljon asioita, joita muistella. Siis, tuulta päin!