Supervuosi

Sitä melkein tahtomattaankin katselee tähän aikaan vuodesta peruutuspeiliin ja miettii, mitä kaikkea on viimeisen vuoden aikana ehtinyt kokea.

Minulle vuosi 2018 oli supervuosi!

Ihan huikea!

Pitkästä aikaa tein taas sisustussuunnittelua. Tällä kertaa Suomen Punaisen Ristin Kontti-kierrätystavarataloille. Pääsin sisustamaan yhden Porin Asuntomessukohteen kierrätystavaroilla, alusta loppuun ja katosta lattiaan ja mikä parasta, minulle annettiin tämän projektin suhteen täysin vapaat kädet.

Tämä Asuntomessu-projekti oli todella inspiroiva, haasteellinen ja vitsit, miten mukava. Loppujen lopuksi sain sisustettua Villa Karhun noin 2500 eurolla ja se sai niin messuvieraiden kuin mediankin keskuudessa ihan mielettömän hienon vastaanoton. 

Kuva: Tomi Glad

Asuntomessujen avajaispäivä huipentui vielä siihen, että Sauli ja Jenni kävivät meillä kylässä. Oihhhh... ja minä leijuin muutaman päivän ihan pilvissä.

Toinen mahtava projekti minulla oli se, että pääsin Porin Kaupungin some-lähettilääksi ja muutin hetkeksi aikaa rakkaaseen synnyinkaupunkiini Poriin.

Olin tästä enemmän innoissani, kuin mitä alunperin edes kuvittelin. Oli todella ihana viettää aikaa omien vanhempien, siskon ja vanhojen ystävien seurassa. Käydä Yyterissä, majakka-retkellä, tutustua kulttuuritarjontaan, tehdä etätöitä, käydä melomassa, Yyterissä, Kirjurinluodossa, Kallossa, fillaroida ympäri kaupunkia, ja sanoinko jo, että Yyterissäkin tuli käytyä. Ja moneen kertaan.

Nautin ihan täysin rinnoin siitä, että Porissa on kaikki niin lähellä ja kulkeminen helppoa. Kaupungin läpi ajaa kymmenessä minuutissa ja auton saa aina parkkiin. Ja jos ei halua autolla liikkua, niin kävellenkin pääsee ja pyörällä vielä paremmin. Arkinen elämä Porin kaupungissa tuntui kaikin puolin oikein helpolta, tutulta ja mukavalta. 

Yksi asia, josta olen ylpeä on se, että vuoden 2018 aikana minä olen uskaltanut riisua villasukat jalasta, poistunut kotoa ja käynyt taas monen vuoden tauon jälkeen treffeillä.

Ilmassa on ollut ihastumista, epätoivoa, tylsyyttä, leijumista, ärsyyntymistä, rakastumista ja sydänsuruja. Ihan koko skaalalla. Ja vaikka tämä kaikki on tuonut mukanaan myös pieniä säröjä sydämeen ja toisinaan on joutunut hieman nuolemaan haavojaan, niin tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että minä uskallan laittaa itseni taas likoon ja tuntea vahvasti kunhan oikea ihminen osuu kohdalle.

Olen nyt nelisen vuotta kuvannut koteja ja pihoja ja terasseja moniin kotimaisiin sisustuslehtiin ja yksi upea huipennus tälle työlle oli se, että oma kotini, itse ottamillani valokuvilla oli lokakuun Avotakassa, jota minä pidän edelleen yhtenä parhaimmista sisustuslehdistä täällä Suomessa.

Ensi vuoden puolella tämä talokaunokainen jossa asumme, menee remonttiin ja me joudumme muuttamaan täältä puoleksi vuodeksi pois. Nähtäväksi jää, millaisen väliaikaiskodin löydämme ja kuinka upea tästä nykyisestä tulee remontin myötä.

Minulla on vahvasti sellainen olo, että ensi vuodesta tulee myös hyvä vuosi - varmasti hyvin erilainen kuin tämä nyt päättyvä, mutta epäilemättä myös antoisa.

Uskon siihen, että ensi vuoteen liittyy jotain ihan uudenlaista kasvua, vahvuuden löytämistä ja  tasapainoa. Ja uuden oppimista, ainakin minulla.

Vuoden 2019 Hyvä Vuosi -kalenteri kysyy heti tammikuussa, että mitä aiot vuoden aikana opetella? Minä olen jo ilmoittautunut vaikka mihin. Tiedossa on Ikebana-kukkienasettelua, Afrikkalaista tanssia, Voi hyvin-luentosarjaa, maalausta ja asahi-terveysliikuntaa. Näillä lähdetään täällä liikkeelle.

Tervetuloa siis Uusi Hyvä Vuosi!