Ajoin tässä taannoin isäni auton Poriin. Kun olin ajanut kotvasen aikaa, koetauluun syttyi kahvikupin kuva ja sen yhteyteen teksti "Take a break". Asia huvitti minua niin paljon, että minun oli ihan pakko soittaa naureskellen ystävälleni ja kertoa tästä. Ihan tosissani jäin miettimään, kuinka saisin omaan autooni tuollaisen samanlaisen muistutuksen siitä, kuinka aina aika ajoin pitäisi muistaa ottaa breikki, eikä vain paahtaa tuhatta ja sataa eteenpäin.
Joskus pitää varoa, mitä toivoo. Minä sain nimittäin elämääni yhden ison kahvikupin, breikin, joka tuli ihan odottamatta.
Menin viikko sitten lääkäriin sen vuoksi, että toisesta jalanpohjastani oli hävinnyt tunto. Espoosta minut passitettiin todella nopealla aikataululla Töölöön lisätutkimuksiin ja sieltä vajaan viikon varotusajalla leikkauspöydälle. Vika löytyi selästä. Lannerangasta löytyi nivelrikko ja kysta, joka on painanut hermoa niin, että jalka on alkanut oireilemaan.
Täällä minä nyt makaan, Töölön sairaalassa selkä operoituna ja odottelen josko tunto alkaisi palaamaan jalkaan. Kalenteri on tyhjennetty tulevien viikkojen osalta ja minä olen ajatellut nauttia isoja kahvikupillisia höyryävää kahvia, monta kertaa päivässä, äidin kutomat villasukat jalassa.
Nämä ovat niitä tilanteita, jolloin ihmiset jäävät usein miettimään, että miksi juuri minulle käy näin, eikä aikakaan ole koskaan oikea. Noh, voin kertoa, että tähän ikään mennessä sitä on jo ehtinyt oppia, että meille ihan kaikille sattuu ja tapahtuu. En usko siihen, että olisi olemassa onnekkaita ja vähemmän onnekkaita ihmisiä. Meillä kaikilla on omat ristimme kannettavana. Pointti on ennemminkin siinä, miten näihin "elämän kahvikuppeihin" suhtautuu. Itse olen sitä mieltä, että on vain parempi ottaa avosylin vastaan se, mitä elämä meille antaa ja luottaa siihen, että kaikki kokemukset opettavat ja vahvistavat meitä ihmisinä.
Pitäkäähän itsestänne hyvää huolta, niin minäkin ajattelin tehdä :)
PS. Löysin koneelta tällaisen vanhan kuvasarjan, jolle juuri äsken annoin nimen "Elämän kirjo". Huudot, kiukut, vihat, uupumukset, hassuttelut ja naurut kun kuuluvat kaikki tähän elämään.
Kuvat on ottanut taitava kuvaaja-kollega Karoliina Jääskeläinen.
Ihania kuvia Ihanaisesta! Pikaista paranemista <3! Ensi viikollla voin tulla keittämään sulle päiväkahvit :)!
VastaaPoistaKrediitit kuvista Karoliinalle... hän on kyllä todella taitava :)
PoistaTule vaan... täällä ollaan. Ja mukavaa minilomaa sinne lämpimään.
Ihana kuvasarja, rohkea Friiduli! Pikaista paranemista! Viisaita sanoja ja niitä on hyvä muistella aina välillä, kun höyry nousee!
VastaaPoistaKiitos, Nonna :)
PoistaKyllä tässä höyry täälläkin välillä nousee päästä, mutta nyt olen opetellut kuuntelemaan rentouttavaa musiikkia. Se rauhoittaa :)
Voi darling! ❤️ Ja joo, ei noille sairastumisille ikinä ole sopivaa aikaa, mutta joskus se vasn pakottaa pysähtymään. Tsemppihalit täältä.
VastaaPoistaKiitti, ihanainen <3 Tsemppihalit ovat nyt todella kohdallaan :)
PoistaIhania kuvia! <3 Kovasti tervehtymistoivotuksia täältä, hyvässä paikassa olet hoidossa - itseltäni kahdesti siellä leikattu välilevynpullistuma. *halaus*
VastaaPoistaKiitos Irina <3
PoistaHoito on ollut kyllä ihan joka paikassa todella hyvää ja asiantuntevaa... hyvissä käsissä ollaan :)
Kauniit kuvat ja voimia paranemiseen! <3
VastaaPoistaIsäni nykyisessä autossa on samanlainen ilmoitin "Take a break". Ja, tosiaankin olen useasti miettinyt, kunpa hänellä olisi ollut (kuvainnollisesti) tuo ilmoitin jo vuosi sitten. Olisi ymmärtänyt pysähtyä ja hakeutua ajoissa hoitoon, olisimme välttyneet viime kesäiseltä onnettomuudelta ja sen seurauksilta. Mutta, me ihmiset olemme tällaisia, viimeiseen saakka mennään, kunnes tulee jokin todellinen pysäyttäjä.
Aurinkoisia kevätpäiviä!
Kiitos, Kaisa <3
PoistaOnpa jännää, että mainitset omasta isästäsi, sillä minun isälläni on ollut vähän samanlainen kohtalo. Olisi kaivattu kahvikuppia ja breikkiä, ennenkuin elämä meni ja pysäytti kertaheitolla. Mutta sitkeydellä ja oikealla elämänasenteella hänkin jatkaa, erilaista elämää kylläkin, mitä aikaisemmin.
Aurinkoa myös sinulle :)
Ihana Elämän kirjo! ♥
VastaaPoistaPikaista toipumista, tunnon palautumista ja aromikkaita kahvihetkiä! :)
Kiitos, Mirkka <3
PoistaAromit ovat kohdillaan, jalkaa on jo jumpattu ja aurinko paistaa... näillä jatketaan :)
Tsemppiä toipumiseen ♥
VastaaPoistaMe taidamme pitää terveyttä ja toimivia jalkoja niin itsestäänselvyytenä ettei niitä juuri edes mietitä. Sitten kun jotain sattuu ja tapahtuu niin ymmärtää mäiden juttujen oikea arvo.
Aurinkoa elämääsi Frida ♥
Kiitos tsempeistä <3
PoistaOlet niin oikeassa... on suorastaan synti, ettei terveyttään arvosta, ennenkuin sen menettää.
Aurinko onneksi paistaa täällä meillä... toivottavasti sielläkin :)
Pikaista paranemista ja voimahaleja sinulle <3
VastaaPoistaVoi Outi <3
PoistaVoimahalit ja tsempit tulevat ihan aina tarpeeseen... kiitos siis niistä :)
Parane pian. Onneksi pääsit nopeasti hoitoon, hyvinkin pian itseasiassa. Hyvä asenne sinulla.
VastaaPoistaKiitos... olen itsekin miettinyt tuota, kuinka onnekas olin, että kaikki eteni noin nopsaan :)
PoistaYhdyn sanoihisi. Elämällä on tapana laittaa kaffepaussille. Muistissa on oma kaatumiseni, josta selvisin säikähdyksellä vaikka vaihtoehtona olisi voinut olla jotain ihan muuta, ja viime kesäinen leikkaus. Terveys se meidät eläväisinä pitää ja kaffepaussit kiinni elämässä. Love and big hug to you <3 Parane pian <3
VastaaPoistaVitsit, että me ollaan viisaita :) Se on juuri näin, että kahvitaukoja tarvitaan, jotta pysytään kiinni elämässä... halauksia myös sinulle, ihana Kati <3
PoistaVoi Friidu <3 Hurjasti tsemppiä ja hyvin kirjoitit. Vaikka vastoinkäymiset välillä jurppiikin, niin monesti mietin, että sitä ja tätäkään en olisi ilman niitä oppinut. Kaikesta, ihan kaikesta, seuraa aina jotain muuta. Halipusut <3
VastaaPoistaSe oppi onkin ihan parasta, mitä näistä vastoinkäymisistä voi elämäänsä saada... kiitos tsempeistä ja halit myös sinne :)
PoistaTsemppiiii ja halaus! Terkuin Annarina
VastaaPoistaKiiiiitoooooos <3
PoistaIhania kuvia <3 Ihmiskropalla on kyllä tapana pakottaa tauolle sen sitä kaivatessa. Pikaista paranemista!
VastaaPoistaKiitti, ihana... juuri näin... ja mun kroppa sanoi, että nyt on levon aika :)
PoistaHieno asenne - ja hieno postaus aiheesta, josta olisi saanut vaikka minkälaisen valitusvirren aikaiseksi <3
VastaaPoistaLepää kunnolla, anna aikaa itsellesi parantua - ja nauti keväästä! Elämä on <3
Elämä todellakin on.... itseasiassa IHANAA!
PoistaNyt on levon ja paranemisen aika, ja minä otan sen avosylin vastaan :)
Voi ei. Tsemppihalit sinulle Frida! Ajattelen sinua tänä iltana Kattilahallissa ja muistelen miten sait palkinnon pari vuotta sitten. Harmi, ettei nähdä tänään. <3
VastaaPoistaAi niin nekin bileet... toivottavasti teillä oli hauskaa ja pistitte jalalla koreasti :)
PoistaKiitos tsempeistä ja toivottavasti nähdään jossain vaiheessa :)
Oijoi mikä pelästyminen on ollut ja kertoo juuri elämän arvaamattomuudesta. Toivottavasti paranet pian. <3 Ihan mahtava tämä kuvasarja ja sopii tähän just.
VastaaPoistahali <3
Kiitos, Tiia
PoistaVaikka tällainen hieman pysäyttääkin, niin olen niin kiitollinen siitä, että pääsin nopeasti hoitoon ja leikkaukseen. Kyllä meillä Suomessa vaan toimii aika hienosti tuo terveydenhuolto :)
Just näin. Oi ihana miten maailma vastaa sielun pyyntöihin ja toiveisiin. Ei aina samalla tavalla kuin haluaisimme... Mutta ihana asenne <3 . Ja vaikka ei niin kiva universumin vastaus pyyntöön, mutta jonkun mielestä tarpeellinen. Tsemppiä ja nyt on aika miettiä tarkalleen mitä toivoo ;)
VastaaPoistaVoi Jonna
PoistaMinä uskon itsekin ihan täysillä siihen, että tämä oli minulle tarkoitettu... kyllä universumi tietää, mitä me elämäämme tarvitsemme. Uskomattominta on se, että olen ihan voimissani. Onnellinen ja ottamaan avosylin tämän kaiken vastaan...
Tuo sinun asenne <3 Ja jatkossa tosiaan muistat pitää paljon pieniä, hyviä, rentoja, voimaannuttavia kahvitaukoja :) Pikaista paranemista!
VastaaPoistaJoo... täällä kahvitauot lisääntyvät. Elämä on ihanaa ja siitä pitää myös nauttia kiireettömästi, kahvikupin ääressä - aina :)
PoistaTsemppihalit ihanalle ♡
VastaaPoistaKiitos, kiitos, kiitos <3
PoistaTulevat aina tarpeeseen :)
Aivan ihanat kuvat!
VastaaPoistaElämä joskus asettaa tilanteieita jolloin on pakko pysähtyä vähän pidemmälle `kahvitauolle`.
Ja hyvä niin. Ihana että sinulla on positiivinen asenne.
Pikaista toipumista!♡ ♡
Kiitos, Titti
PoistaNyt otetaan todellakin hitaasti ja rauhallisesti... olen jo orientoitunut tähän ja itseasiassa alkanut jopa nauttimaan tästä kiireettömyydestä. Toipuminen on nyt prioriteetti numero yksi :)
Tsemppiä toipumiseen <3 Ihan mahtava kuvasarja!
VastaaPoistaKiitos, Elli <3
PoistaMinäkin olen ihan fiiliksissä näistä kuvista... kyllä Karoliina osaa :)
Voi darling! Tsemppiä ja ota iisisti!!! <3
VastaaPoistaAivan upeat kuvat! Varsinkin tuo kolmas sai mut tuntemaan jotain 😍😍
Juuh... otan... mun toinen nimi on nykyään iisi :)
PoistaTsemppiä ja joskus tulee vain hetki, kun pitää ottaa se oma aikansa <3
VastaaPoistaKiitos, Maiju... todellakin nyt on tässä osoitteessa juuri tuo aika :)
PoistaUpeat kuvat, vaikka tilanne ei niin mukava ollutkaan!
VastaaPoistaPikaista paranemista!💕
Kiitos, kiitos, ihana Hanne <3
PoistaSinä sitten osaat laittas sanoja peräkkäin aina oikeaan järjestykseen. Kerrot viisaita. Malttia toipumiseen, ehdit kyllä toteuttamaan ihanat juttusi 😘
VastaaPoistaVoih... kiitos Nuppunen... kyllä minulla on todellakin aikaa vielä toteuttaa vaikka mitä. Nyt kuitenkin toivutaan ja niitä muita unelmia katsotaan sitten sen jälkeen :)
PoistaToipumisia😊
VastaaPoistaKiitos, Irene :)
PoistaKyllä täällä toivutaankin... hitaasti ja varmasti :)
Hyvä kuvasarja ja tsempit toipumiseen 💕 Itsellä tuli tammikuussa 10 vuotta omasta selkäoperaatiosta ja silloin oli aikaa nauttia kahvikupponen jos toinenkin ja opin ottamaan iisimmin. Meillä auto myös ilmoittaa kahvitauoista ja kyllähän sitä kuvaa on toteltava 😉
VastaaPoistaParanemisia ja kauniita päiviä sinulle!
Kiitos, Satu... onpa lohduttavaa kuulla, että sinäkin olet tällaisesta toipunut ja nauttinut omat kahvisi ja vielä sekin, että sinulla on autossa tuo sama muistutus. Se on kyllä ihan loistava :)
PoistaToipumista ja tsemppiä <3 Mulla mennyt alkuvuoden sairastamisen takia koko hemmetin kevään aikataulut vituralleen ja nyt sit stressi lyö kapulaa rattaisiin. Pitäs vaan jaksaa pinnistää vielä vähän :P
VastaaPoistaKiitos Tiia... uskallankohan sanoa, mutta tuo yhden lauseen tarina sinun keväästäsi kuulostaa juuri siltä, että pinnistäminen ei oikein auta, vaan nyt pitäisi sinunkin ottaa kahvikuppi käteen ja rentoutua, ettei elämä tee sitä sinun puolestasi... haleja ja voimia sinulle <3
PoistaOMG! Koitahan nyt pysyä kasassa (ei uusia rikkoja) ja ota kaikki irti "kahvitauosta" Mä tiedän, että palaat upeampana ja eheämpänä kuin koskaan! <3
VastaaPoistaJuuh... pieniä säröjä voi tulla, mutta ei mua rikki saa :) Täältä tullaan, elämä!
PoistaVoi Frida! <3 Pikaista toipumista sinne!
VastaaPoistaKiitos, Marita <3
PoistaKyllä täältä vielä noustaan :)
Malttia ja voimia!
VastaaPoistaKiitos, Pirjo :)
PoistaMolempia tarvitaan.
Toipumista Frida <3. Olen seuraillut blogiasi jo pitkän aikaa. Mahtava asenne sinulla. Itse pari vuotta sitten toivoin kaiken kiireen keskellä omaa aikaa sitä "kahvitaukoa" ja sitä yrittäjän arjen pyörteissä yritin toteuttaakkin. Kohtalo muutti kaiken 2016 vuoden lopulla: elämä muuttui kerta heitolla vakavan parantumattoman syöpäsairauden diagnoosin jälkeen. Hurjaa ollut viimeinen puolitoista vuotta mutta näillä korteilla mennään eteenpäin ja osataan nauttia aivan eri lailla elämästä nyt: tässä hetkessä. Ota silti rauhallisesti ja ole itsellesi armollinen. Parantavaa voimaa sinulle! Joskus aikoinaan monta monta vuotta sitten ollaan oltu samalla luokalla :).
VastaaPoistaVoi Anna... nyt lähetän sinulle voimia ja tsemppihaleja. On kovin ironista, että vasta silloin kun elämä pistää polvilleen, ymmärtää kunnolla hetkessä elämisen jaloa taitoa. Toisaalta uskon, että elämä antaa meille juuri sitä, mitä me tarvitsemme, eikä sitä, mitä haluamme. Joten on syytä ottaa avosylin vastaan ihan kaikki, mitä kohdalle sattuu ja yrittää oppia niistä jotain... olkoon yksi oppi vaikka armollisuus itseään kohtaan, kuten tuossa mainitsitkin.
PoistaMietin jo pääni puhki, että kuka Anna ja millä luokalla, mutta korvien välissä löi ihan tyhjää. Taidan olla dementoitunutkin tässä samalla :)
Kiitos Frida <3 . Anna L on vaan mun nimimerkki. Joten vaikea löytää muistin kätköistä minua, eli ole huoletta et ole dementoitunut :). Lukiossa oltiin samalla luokalla mut en viitsi kaikelle kansalle nimeäni tässä julkaista. Piti olla jo aikaisemmin sinuun yhteydessä yhden työjutun takia, mutta kohtalo muutti nyt näitä suunnitelmia ja täytyy ootella tuleeko tässä työkuntoon vai ei. Voisin kyllä laittaa tuolta facebookin ihmeellisestä maailmasta yksityisviestiä jos sua kiinnostaa :).
PoistaNo hyvä, ettei vielä ole dementia iskenyt :)
PoistaLaita ihmeessä viestiä tulemaan...