Johan se lumi ehti taas sulamaan, ennen kuin sain edes käytyä läpi näitä talvikuvia, jotka otin tällä viikolla Seurasaaressa.
Kaunis oli aamu ja mukavaa, kun ihmiset tervehtivät iloisesti toisiaan. Ja se jos mikä sai hyvälle mielelle. Tätä ei ole tapahtunut, kuin viimeksi New Yorkissa. Jäin itseasiassa pohtimaan, kuinka pienellä saa muille hyvän mielen. Ihan vain sillä, että tervehtii, vaikka tuiki tuntematontakin. Silloin tietää, että joku on huomannut. En ole yksin.
Tervehtimistä kaipasin silloin kun Helsingissä olin kesätöissä. Tuntui hullulta kun kukaan talon asukkaista ei koskaan tervehtinyt. Ite kyllä aluksi tervehdin, mutta tuntui typereltä sitä jatkaa kun ei saanut vasta kaikua. Vaikka pieni ele, pään nyökkäys tai huomio toisen asukkaan jotenkin niin ei ole paljon vaadittu. Pienellä paikkakunnalla tämä onneksi vielä toimii :)
VastaaPoistaTuo on totta, että pääkaupunkiseudulla tällaista tapaa paljon vähemmän, kuin pienillä paikkakunnilla. Onneksi vielä löytyy poikkeuksia :)
PoistaSeurasaari on kaunis paikka❤ Aina ulkomaan reissulta kotiuduttuaan odottaa ihmisten tervehtivän ja pettyy kun kukaan ei sanomaan mitään. Ei edes hymyile vaan katsoo vaan muualle.
VastaaPoistaNiin totta, ja siksi olin itsekin ihan yllättynyt tästä :) Tuli heti hyvälle tuulelle :)
PoistaIhanat talviset kuvat!
VastaaPoistaHiljainen on Seurasaari lumivaipassa.
Kiitos, Hanne <3
PoistaSeurasaari on kaunis ja itse tykkään kulkea eri paikoissa aamutuimaan, kun muita ei ole vielä niin paljon liikkeellä. Ihana rauha <3