Välillä pitää tehdä jotain ihan muuta

Mä niin tarvitsin tätä. Luovaa taukoa, ilman kiirettä, kauniissa Inkoossa ja hyvässä seurassa.

Allekirjoitan ihan täysin sen, että luovuus kärsii kiireestä. Kun nopeasti, kiireessä ja liian lyhyiden aikataulujen puitteissa yrittää tehdä työtä, niin ajatuksille ei riitä enää kapasiteettia vaeltaa, kyseenalaistaa ja leikitellä. Luovuus kärsii.

Oletteko koskaan huomanneet, että kun kiireessä jää jumiin oman itsensä kanssa, niin paras tapa on silloin alkaa tekemään jotain ihan muuta. Se voi olla ulkoilua, leipomista, siivoamista, trampoliinilla hyppelyä tai vaikkapa päiväkirjan kirjoittamista. Kun on hetkeksi vapauttanut ajatuksensa käsillä olevasta työstä tai ongelmasta ja siirtänyt energiansa ihan muuhun tekemiseen, alkavat solmutkin avautumaan ja ajatuksenvirta suorastaan kohisee. 

Minulla tämä ainakin toimii ihan täydellisesti. Ulkoilu joko kameran kanssa tai ilman on itselleni ihan loistava tapa availla solmuja. Usein sitä ajattelee, ettei sellaiseen ole aikaa, mutta uskokaa minua; se maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.

Vaikka nytkin olisi ollut töitä vaikka kuinka, niin otin tämän ajan ja lähdin ulkoilemaan Elsan kanssa Fagervikin kylään, joka sijaitsee Inkoon kupeessa. Jo ennen kuin laitoin edes kameraa päälle, sanoinkin että minulla on valtava tarve päästä kamerani kanssa lähelle, rajata tiukkoja otoksia, sukeltaa maisemiin ja miljöisiin. Ja niinhän minä sitten tein, ja vitsit että nautin siitä.

Tänään voin taas istua koneen ääreen ja tehdä niitä varsinaisia töitä.