Tuplajuhlat - Yksi pääsi ripiltä ja toisella oli synttärit

Mikä mahtava viikonloppu takana. Minulla oli synttärit, joita ei kylläkään tässä iässä juhlita enää kovinkaan äänekkäästi. Mutta onneksi rakkaalle pojalleni sattui rippijuhlat samalle päivälle, niin pääsimme kaikki syömään maukasta kakkua, jossa oli rahkaa sisällä ja sokerikuorrutusta päällä. Ja ei, en todellakaan tehnyt sitä itse - siis hei katsokaa nyt tuota kaunokaista!

Ensimmäistä kertaa olin todella ihanassa rippimessussa. Mahtipontisen urkumusiikin sijaan kuulimme viulua, selloa ja kitaraa virsien taustalla ja se lämmitti ainakin minun mieltäni. Olihan meillä kyllä kaunis rippikirkkokin, joten sillä voi olla myös myönteinen vaikutus tähän kokemukseen. Parasta oli kuitenkin se, kuinka kauniisti pappi puhui näistä nuorista ja siitä, kuinka hän luottavaisin mielin voi jättää tulevaisuuden näin fiksujen nuorten harteille. 

Tylsää oli se, että valokuvata sai vain omalta paikalta, joten kuvakulmista tuli lievästi samanlaiset moneen kuvaan. Toisaalta ymmärrän asian, mutta toisaalta en taas yhtään. Saattaahan se olla häiritsevää, jos kuvaajia risteilee pitkin kirkon käytäviä messun aikana, mutta sitten taas kun miettii nykypäivää ja sitä, että kirkko haluaisi olla lähempänä ihmisten normi-elämää ja arkea, niin voisin kuvitella, että kuvaaminen olisi jopa suositeltavaa... tiedä kuinka monta insta-feedia, snappia ja fb-päivitystä olisi tästäkin messusta tehty, jos siihen olisi kannustettu. Minulla ei ollut asian suhteen hätäpäivää, sillä rakas isäni luovutti paikkansa minulle eturivissä, mutta harmittelen kyllä niiden puolesta, jotka istuivat taaempana.

Siitä tietää, että juhlat ovat olleet onnistuneet, kun 15-vee teinipojalta saa halauksen, kun kaikki vieraat ovat lähteneet. Se oli minun paras synttärilahjani, ja kertoo varmaan siitä, kuinka kortilla nämä halaukset nykyään ovat!