Koti on paras paikka

Monta kertaa reissaamisessa on parasta se, kun pääsee taas kotiin. Ja etenkin se, että on KIVA tulla kotiin. Ymmärtää omien rakkaitten ja oman pienen turvasataman merkityksen taas ihan eri tavalla.

Ja tiedättekös, mikä oli myös ihan super-kivaa. Se, että laukkujen purkamisessa ei mennyt kuin viisi minuuttia. Kannatti siis lähteä vähillä tavaroilla ja yhden repun kanssa liikkeelle.

Ja sekin oli ihan parasta, että nuorimmaiseni oli hieman siivonnut, ennenkuin tulin. Pari isoa roskapussia oli eteisessä vastassa, pyykkikorit kukkurallaan, ja ekaksi huudettiin, että mitä me syödään tänään. Tuli niin kotoisa fiilis, ettei voinut muuta kuin hymyillä. Kyllä täällä on sitten hyvä olla!

Ja vitsit, kuinka onnellinen olen myös siitä, että minulla on taas kello. Investoin tähän kaunokaiseen laivalla, sillä minulla ei ole ollut rannekelloa viimeiseen pariin vuoteen, ja olen monen monituista kertaa huomannut sellaista kaipaavani. Ja harakka kun olen luonteeltani, niin pitäähän kellossakin olla hieman swarovskeja, eiksniin...

Nyt on toinen koneellinen pyykkiä jo pyörimässä, aamukahvit keitetty omalla moccamasterilla, kalenteri kaivettu taas esiin ja puntarissakin ehdin jo käydä. Muutama kilo oli reissussa tullut painoa lisää, mutta vielä ei ole selvinnyt onko se lihasmassaa (hah!) vaiko vain ahvenanmaalaisia herkkuja, jotka ovat jämähtäneet johonkin vyötärön seudulle. Ei haittaa, sillä tänään aion ladata jääkaapin täyteen kaikkea terveellistä... niin, ja sitäpaitsi brunssikin pitäisi taas laittaa pystyyn, koska kuukausi on vaihtunut. 

Mukavaista heinäkuun alkua siis teille kaikille.