Kauneutta on kaikkialla

Jiihaa... täällä ollaan taas. Porissa nimittäin. 

Tulin jo eilen iltasella tänne, kun tänään on kuvauskeikka yhteen ihanaiseen kotiin tässä hoodeilla.

Matkan aikana tuli koko kirjo suomalaisesta säästä. Välillä oli pilvistä ja pimeää, sitten tuli vettä, ja siihen päälle rakeita. Mutta Porissa paistoi aurinko. 

Yksi traktorimies jossain Forssan paikkeilla oli ihmeissään, että miksi kyykin ojassa kuvailemassa, kyseli että "Mikä täällä nyt niin kaunista on?" No tuo maalaistie! Katsokaa nyt sitä. Pakkohan tuollaisen kohdalla on jarruttaa ja juosta kamera kainalossa ikuistamaan se. Vastaus siis hänen kysymykseensä: KAUNEUTTA ON KAIKKIALLA! Se pitää vain osata nähdä. Vankasti uskon siihen, että sitä voi harjoitella. Ja valokuvaaminen on yksi hyvä keino harjaannuttaa silmiään näkemään kauneutta rumissakin asioissa ja löytämään kauniita yksityiskohtia isommista kokonaisuuksista. 

Tämä on hyvä taito elämässä, missä on muuten ihan tarpeeksi ankeutta, sortoa ja ikäviä asioita. Haastankin teidät kaikki tähän samaan! Etsikää joku kaunis asia tästä vielä hieman värittömästä keväästä ja ikuistakaa se. Sen voi ikuistaa omaan mieleensä, kännykkäpuhelimeen tai kameraan, mikä vain tuntuu omasta mielestä mielekkäimmältä ja kätevimmältä. Tätä varten ei tarvitse erikseen lähteä ulos. Se voi nimittäin tulla teitä vastaan, kun olette menossa töihin, kun istutte autossa tai bussissa, teette ruokaa, kävelette iltalenkkiä koiran kanssa tai olette ystävättären kanssa parantamassa maailmaa kahvikupposen ääressä.

Minun seuraava jarrutukseni tapahtui Nakkilan liepeillä, missä ihana orastava, kirkkaanvihreä pelto kylpi auringinvalossa. 

Kauneutta on jokapuolella. Se pitää vain osata nähdä.