lauantai 20. helmikuuta 2016

Käsihoitoja arkena ja shokkihoitoa viikonlopun kynnyksellä















Enpäs muista, milloin olen edellisen kerran käynyt bloggaritilaisuudessa. Tällä viikolla olin Tammer-Tukun vieraana ja kylläpäs taas oli kivaa pitkästä aikaa. Muiden bloggareiden seurassa kun tuntee olonsa niin kovin kotoisaksi.

Meitä hemmoteltiinkin aika ihanasti. Saimme super-hyvää ruokaa sekä pehmentäviä käsihoitoja. Just ihan oikeita asioita arki-iltana.

Viimeyönä tapahtui taas jotain, joka sai kaikki asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Sanonpa vain, että yksi pahimmista, mitä teinien vanhemmille voi tapahtua, on saada soitto keskellä yötä paikallisesta sairaalasta. Onneksi tästä selvittiin... naarmuilla ja shokkihoidolla. Nyt meillä onkin pystyssä toipilastupa ja tämä sisar-hento-valkoinen ajatteli ottaa myös pienet torkut, ja ihan keskellä päivää.

Nämä pojat ovat minun elämäni valo ja suurin rakkaus, mitä olen koskaan kokenut. Tällä hetkellä millään muulla ei juuri tunnu olevan merkitystä.



SHARE:
Lähettänyt klo Edit this post
Tunnisteet: , , , , , ,

20 kommenttia

  1. Minna, Meidän Harmoniaa20. helmikuuta 2016 klo 14.48

    Bloggarit on parasta seuraa :D Hui hui, kyllä varmasti säikähtää tuollaisesta soitosta. Tsemppiä sinne sairastupaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla20. helmikuuta 2016 klo 21.36

      Kiitos, Miimma <3
      Onneksi säikähdys on jo muuttunut suureksi huojennukseksi, näin jälkeenpäin, kun miettii, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua toisin.

      Poista
  2. Outi Krimou/Outi's life20. helmikuuta 2016 klo 15.43

    Hui mitä shokkihoitoa, juuri sitä mitä jokainen äiti todellakin pelkää.
    Tsemppiä sinne sairastuvalle ja voimahali äidille <3

    VastaaPoista
  3. Jhn20. helmikuuta 2016 klo 19.08

    Voimia sairatuvalle. Huh, kauhunhetkiä joita toivoo ettei kokisi, lienet pelästynyt kunnolla. Nauttikaa paikallaan olosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla20. helmikuuta 2016 klo 21.40

      Kiitos, Johanna <3
      Mä en päästä näitä poikia enää minnekään ilman äitiä :))) Joo, pelästys oli kyllä aikamoinen, mutta onneksi nyt on jo huojennus sen tilalla.

      Poista
  4. Lumo20. helmikuuta 2016 klo 21.22

    Olisi ollut kiva olla mukana, mutta työmatka vei toisaalle.

    Olimme veljeni kanssa parikymppisiä, kun jouduimme samana päivänä sairaalaan. Veli oli polvi sijoiltaan Kirurgilla, minä Töölössä hevosen purtua pala käsivarresta puuttuen. Vaikka olimme jo aikuisia, oli se kai aika kova päivä vanhemmille. Saati sitten kun lapsi tai teini joutuu sairaalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla20. helmikuuta 2016 klo 21.45

      Hitsin vitsit, kun työmatkat haittaa näitä bloggareiden sosiaalisia tilaisuuksia :)
      No on ollut kyllä teidänkin vanhemmilla kestämistä. Varsinaisen harvinaista, että olitte sairaaloissa vielä ihan samana päivänä - huh! Aikuinenhan tämä minunkin "teinini" on. Täytti juuri 19, mutta jotenkin tuntuu vielä niin teiniltä... Taitaa omat lapset olla ikuisesti lapsia...

      Poista
  5. Marjo20. helmikuuta 2016 klo 21.30

    Oli ihana nähdä sinua Frida ja höpötellä :)
    Lämmin halaus sinne sairastuvalle, tsemmpiä sekä sulle että potilalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla20. helmikuuta 2016 klo 21.47

      Oli kyllä ihana treffata, joten kiva kun muistuttelit minua tuosta tilaisuudesta :)
      Kiitokset virtuaalihalauksesta ja tsempeistä... kerrotaan eteenpäin.

      Poista
  6. Hannis - toukokuuntytto.blogspot.com21. helmikuuta 2016 klo 6.09

    Voi apua! Minähän saisin itse slaagin tuollaisesta ja olisin sairaalassa sydänkohtauksen takia... Siis onneksi kaikki hyvin! HUH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla21. helmikuuta 2016 klo 10.34

      Myönnetään, että mulla maailma pimeni hetkeksi ja jalat pettivät alta, mutta ihminen on rakennettu aika jännästi: Tajusin, että minun pitää olla vahva, kun toinen on heikoimmillaan, ja voimaa ja sisua löytyi yhtäkkiä kuin pienestä kylästä. Toiset taitavat kutsua sitä äidinrakkaudeksi ja sehän meiltä kaikilta äideiltä löytyy sisäänrakennettuna <3

      Poista
  7. Jenni / Keski[piste]21. helmikuuta 2016 klo 7.35

    Voi huh, tuollaiset ovat äidin painajaisia, kovasti tsemppiä sairastuvalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla21. helmikuuta 2016 klo 10.35

      Niinhän ne ovat, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin... kiitos siis tsempeistä, kerrotaan eteenpäin :)

      Poista
  8. Marja21. helmikuuta 2016 klo 10.12

    Hui, juuri tuo tosiaan on varmastikin se pahin pelko lasten ollessa teini-iässä. Halaus siis sinne sairastuvalle <3

    Ja ihania kuvia taas, kuten aina. Voi kuinka olisi joskus hauska päästä osallistumaan johonkin tapahtumiin - ihan vain siksi että näkisi teitä muita! Vaan ihan heti ei tule täältä kauempaa lähdettyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla21. helmikuuta 2016 klo 10.53

      Kiitos, Marja <3
      Tuollaista soittoa en kyllä toivo kenellekään. Pistää maailman mustaksi ja polvet heikoiksi... kunnes sitä löytää taas sisäisen voimapesän itsestään.
      Olisi ihan huippua, jos sinäkin joskus osallistuisit näihin bileisiin... mä niin haluaisin treffata sinuakin kasvotusten :) Tule, tule...

      Poista
  9. Mysterious M21. helmikuuta 2016 klo 11.57

    Voi ei! Ei kai siellä abi-risteilyllä vaan sattunut mitään kamalaa!! No, vissiin selvisitte säikähdyksellä! Mullakin meni yömyöhään valvoessa ja odottaessa penkkarijuhlijaa kotiin:) Huh, tätä tää nyt on, kunnes näihin menoihin tottuu! Tsemmppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla22. helmikuuta 2016 klo 6.53

      Kyllä risteily meni hyvin... mitä nyt oli hieman väsyneen näköistä jengiä Katajanokan terminaalissa :)
      Tsempit myös sinulle... näihin nuorten menoihin on vain totuttava, kun ei voi ihan 24/7 olla vieressä vahtimassa - hehee :)

      Poista
  10. Jilli / Big Mama's Home22. helmikuuta 2016 klo 21.06

    Hui. Tuo skenaario kuulostaa yksinkertaisesti kamalalta. Täytyy olla onnellinen, että tuo meidän neiti ei lähde illalla ulos ilman vanhempia vielä moneen moneen vuoteen. Onneksi te selvisitte tästä kerrasta pelkällä säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla26. helmikuuta 2016 klo 5.35

      Tuollaista soittoa en kyllä toivo kenellekään. Ihan järkyttävää, ja pisti todellakin taas asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Nyt tunnen enää huojennusta ja onnea siitä, ettei tässä käynyt pahemmin.

      Poista

Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
© Visualaddict

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig