Synttärit ja elämän välitilinpäätös

Nää oli tän synttärit... aika normisti mentiin siitä huolimatta, kamera kaulassa ja arskat silmillä, Tuomarinkylässä tällä kertaa.

Minulla ei ole vielä tähän ikään mennessä ollut minkäänlaisia ikäkriisejä, mutta eilen oli lievästi matalalentoa. En usko, että sekään liittyy niin paljon juuri ikään, mutta synttäripäivä sattui sopivasti kohdalle, kun jäin pohtimaan tätä elämääni. Tein siis eilen pientä elämän välitilinpäätöstä.

Ja yhtäkkiä en pitänyt ollenkaan siitä, mitä näin. Puolisen vuotta siinä meni eron jälkeen ja nyt kaikki epäonnistumisen tunteet ja pettymykset tulvahtivat ihan täysillä pintaan.

Kuvittelin, että olen vahva ja pärjään, mutta yhtäkkiä minusta tuntui siltä, että olen heikko ja pelokas, enkä oikein itsekään tiennyt, että missä olen mahtanut pärjätä. Yksin on raskasta, ja itku on herkässä silloin, kun tajuaa, ettei arjessa ole ketään keneen voisi nojautua. Tulevaisuus ja siihen liittyvät haaveet ja suunnitelmatkin pitää rakennella ihan uusiksi, koska koko hiton kokoonpano on muuttunut. 

Näin siinä sitten käy, kun pysähtyy tekemään välitilinpäätöstä. Toisaalta olen tyytyväinen, että tein sen, ja itkin itkuni, koska se helpotti. Tänään päivä tuntuu taas ihan uudelta, ja paljon selkeämmin näkee kaiken hyvän elämässä. Minulla on suloiset pojat, ihana perhe, rakkaita ystäviä, katto pään päällä ja joka viikonpäivälle omat villasukat. Sekä tietenkin kamerani, joka onkin toiminut minulle lievästi terapiavälineenä. Jos muuten on vaikea nähdä kaunista ympärillään, niin kameran etsimen kautta se onnistuu kyllä.