Pääsin tällä viikolla kuvaamaan valokuvaaja-kollegan, Paula Partasen perhettä.
Mikä suloinen ja niin kuvauksellinen nuori mies hänellä onkaan. Tästä pojasta tulee isona kuulemma rakennusinsinööri, mutta tämän kuvaussession perusteella sanoisin, että opiskelun pystyy varmaan rahoittamaan valokuvamallin töillä.
Kuvasimme näitä Haukilahden rannassa ja sanotaanko niin, että turhaan ei ollut säätiedotuksissa varoiteltu navakasta tuulesta, sillä noin puolessa kuvista äidin hiukset peittivät joko oman, tai sitten jonkun toisen kasvot. Onneksi muutama onnistunutkin kuva löytyi. Ja muutama hassuttelukuva myös :)
Ja ihan pakko oli laittaa tuo viimeinenkin foto teille nähtäväksi, vaikka kaikkien valokuvaussääntöjen mukaan siinä ei varmaan ole juuri mikään onnistunut... se nimittäin puhutteli minua ihan mielettömästi. Siinä on jotain maagista tunnetta, jota vain äidin ja oman lapsen välillä voi olla. Tuon kuvan nimi voisi olla "Minä suojelen sinua kaikelta".
Toisiksi viimeisessä kuvassa on sitä jotain. Mies katsoo vaimoaan niin rakastuneesti. Oot muuten oikeassa, viimeisessä kuvassa on sitä jotain. Kauneutta!
VastaaPoistaTuosta perheestä oikein huokui keskinäinen rakkaus ja välittäminen... ihania!
PoistaIhan mielettömän upeat kuvat ja kuvattavat, ennen kaikkea tunnelma. Melkein kuulin tuulen ja aaltojen kohinan. Tällaisista kuvista sitä on itsekin haaveillut monesti. Olet taitava Frida!
VastaaPoistaKiitos, darling:)
PoistaTunnelma onkin juuri se, mikä minuakin kuvissa eniten puhuttelee. Ei niinkään se, että kaikki olisi teknisesti "ihan oikein"
Ihanat ja tunteikkaat perhekuvat
VastaaPoistaKiitos, enkuli<3
PoistaIhana perhe - ihana kuvattava!
Upeita kuvia! Osaat ottaa upeita kuvia. En malta odottaa ;)
VastaaPoistaKiitti mukava:)
PoistaTäältä tullaan... minä ja tiiliskiven kokoinen Canonini!!!
Henkilökuvaus on vaikea laji ja nämä kuvat ovat täydellinen esimerkki siitä. Perusasioiden kuten oikean tarkennuksen kuntoon laittaminen tekee jo paljon. Esimerkiksi kolmanneksi viimeisen kuvan tarkennus on olkapäässä/rinnassa ja tällaiset on valokuvaajilla poikkeuksetta roskiskamaa. Useampaa ihmistä kuvatessa myös aukkoa kannattaa laittaa rohkeasti pienemmälle niin jokainen kuvattava näkyy tarkempana. Myös salaman käyttöön paljon lisäharjoitusta koskakovat varjot salamasta ei useimmiten ole kovin kauniit. Ihan ei putkeen mennyt nämä kuvat mutta rohkeasti lähdit kuvaamaan valokuvaajaa, pointsit siitä!
VastaaPoistaKiitos sinulle tästä rakentavasta palautteesta. Tulee aina tarpeeseen:)
PoistaOlet niin oikeassa, että henkilökuvaus on ihan oma taiteenlajinsa. Minulle stabiilit kuvattavat ovat aina olleet helpompia, sillä silloin voi pelata kameran säätöjen kanssa enemmän.
Tuo kuva, johon viittaat, on sellainen nopsa "behind the scenes" räpsy, mutta halusin laittaa senkin mukaan, koska minusta siinäkin oli juuri sitä ihanaa tuulen mukanaan tuomaa aitoutta, kun hiukset lentelevät mihin sattuu.
Kiitos pointseista... kyllä itseäkin jännitti nämä kuvaukset :)
Ihanat iloiset kuvat :) Ensimmäinen ja toiseksi viimeinen ovat suosikkini!
VastaaPoistaKiitos, Jenna:)
PoistaNuo samat taitavat olla meikäläisenkin suosikit.... ja sitten nuo kuvat tuosta nuoresta miehestä:)
Mukavaa ettet loukkaantunut kommentistani. Alalla jossa tarjontaa harrastajineen on paljon enemmän kuin kysyntää ei kannata markkinoida itseään huonoilla kuvilla: huonolaatuinen kuva on huono vaikka tunnelma olisi minkälainen. Blogin pitäminen on ehkä helpoin tapa saada kehuja kuvistaan ja se antaa enemmän näkyvyyttä uudelle toimijalle mutta asiakkaiden keskuudessa se ei kanna pitkälle jos kuvat ovat heikkoja. Tsemppiä uudelle valokuvausyrittäjälle!
VastaaPoistaEihän tosta voi loukkaantua... makuja on monenlaisia, yhdet tykkää yhdestä ja toiset toisesta, ja valokuvausopiskelijana kaipaan edelleen palautetta, niin hyvässä, kuin huonossa :)
PoistaNyt kun olet siellä, ja selkeästi ammattivalokuvaaja, niin millä aukolla sinä otat perhekuvia? Minulla oli joissain kuvissa nimittäin jopa f13...
Ihania <3
VastaaPoistaKiitos, Miimma <3
PoistaKiva, että tykkäät...
Toi viimeinen kyl on nimenomaan "suojelen sinua kaikelta".
VastaaPoistaMinä en usko "oikeisiin" valotusaikoihin, aukkoihin, varjojen poistamiseen salamalla tai heijastimella.
Minä uskon vahvaan sanomaan. Se voi olla myös "väärin" otetussa kuvassa.
Oikeaoppiuutta toki tarvitaan.
Mutta omannäköisten asioiden tekeminen vaatii rohkeutta ja uskoa. <3
Kiitos, Mari ihanasta ja tsemppaavasta viestistäsi.
PoistaOn hienoa, että täällä on muutama muukin joka uskoo enemmän valokuvan tunnelmaan ja viestiin, kuin teknisiin ominaisuuksiin ja opeteltuihin "sääntöihin" :)
Ja totuushan on todellakin se, että kaikkia ei voi miellyttää... yksi tykkää ja toinen ei, ei sille mitään voi:))))
Upeita kuvia! Kuvista välittyy oikea ilo ja aito perhe. Ja tosiaankin tuo viimeinen kuva on ihan erityinen, ajattelin niin jo ennen kuin luin tekstisi. Hienoa!
VastaaPoistaVoi kiitos, Jaana...
PoistaHelpottavaa kuulla, että kuvat miellyttävät myös sinua... ottaen huomioon, että otat itsekin niin huikeita kuvia :)
Todella kauniita kuvia ja juuri sellaista tunnelmaa mitä kuvista haluaakin nähdä. Ei pelkkää poseeraamista. Viimeinen kuva on just kiva :)
VastaaPoistaKiitti, Lauraliini:)
PoistaMinäkään en ihan hirveästi välitä mistään poseerauksista... ja sen kyllä huomaa:)
Minusta valokuva on hyvä, jos se puhuttelee minua. Jos kyseessä olisi minun perheeni, valitsisin seinälleni suurena neljänneksi viimeisen kuvan. Näen siinä onnellisen perheen. Viimeinen kuva on täysin omaa luokkaansa, se on vertauskuvallinen. Nyt äiti pitää kiinni ja suojelee, mutta tulee aika kun äidin käsi on yhtä luontevasti jossain toisessa paikassa pojan kehoa ja silloinkin uskon siitä näkyvän äidin ja pojan suunnaton rakkaus ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. Tykkäsin näistä kuvista ja arvostan Fridan rohkeutta kuvata, vaikkei ehkä vielä kaikki tekniikat olisikaan pilkun tarkasti hallussa.
VastaaPoistaKiitos, Riitta kommentistasi.
PoistaNämä näyttävät olevan niin makuasioita, eikä niistä voi oikein kiistellä. Mutta kiva, jos tykkäät näistä kuvista... tunnelmat ovat ainakin aika kohdillaan:)