perjantai 16. tammikuuta 2015

OMA TILA - avautumista




















Lapsille suodaan kodeissa hyvin usein oma huone, oma tila, jossa he voivat olla ja elää juuri niinkuin haluavat. Mutta miten on laita aviopareilla? Kun on menty naimisiin, niin pitääkö ihan kaikki jakaa ja unohtaa tarve omaan yksityisyyteen ja omaan tilaan?

Olin aikoinaan poikieni kanssa hyvin pitkään yksinhuoltajana, ja totuin siihen, että minulla on oma tilani. Avioliiton myötä minulle on todella tehnyt vaikeata, että sellaista ei enää ole. Perinteinen avioliiton malli menee yleensä niin, että kun pappi on sanonut aamenensa, niin sen jälkeen pitäisi olla vain "me". Yhteinen pesukone, yhteiset lomat, yhteinen makuuhuone, yhteiset ajatukset ja yhteiset tavoitteet. Mihin ihmeeseen yksilöt silloin häviävät?

Well, minäpä kerron teille, etten ole mikään kovin perinteinen vaimo, ja niinpä menin ja muutin meidän työhuoneen omaksi huoneekseni. Laitoin patjan lattialle, iltalukemiset hyllyyn ja naulakon huoneen nurkkaan. 

Joskus tulee vain pakottava tunne siitä, että pitää tehdä, niinkuin itselleen parhaaksi näkee.

Tämän järjestelyn taustalla on tietenkin paljon muitakin tekijöitä, mutta näitä avioliiton symbiooseja olen miettinyt jo pitkään. Ja koska olen hankala ihminen, enkä sulata kaikkea ihan vain sen vuoksi, että "niin kuuluu olla", niin toisinaan teen tällaisia erikoisia ja hyvinkin itsekkäitä irtiottoja. Se, että onko tällainen riuhtaisu pelastus avioliitolle, vai koituuko se tuhoksi, riippuu varmaan ehkä eniten siitä, kokeeko toinen sen iskuksi vasten kasvoja vai päättääkö hän tukea toista ja antaa tilaa, jota juuri sillä hetkellä tarvitaan.


SHARE:

37 kommenttia

  1. Näin juuri - vaikkakin itse olen se toinen osapuoli. Itse en omaa huonetta kaipaa (vaikka mulla kyllä ikään kuin sellainen eli työpöytäni on tyhjässä huoneessa. Käytännössä en kuitenkaan käytä sitä huonetta, joten selkeästi en sellaista tarvitse), mutta uutta kotia etsiessä yhtenä kriteerinä oli miehen oma huone. Koska varmaankin väistämättä toisen ollessa pesänrakennusihminen, on koko muu talo enemmän sen oma. Työhuoneensa suhteen mies saa tehdä just niinkuin tykkää ja jos se mun sisustussilmää häiritsee, laitan oven kiinni sitten.

    Niin ja sinne honeeseen on tulossa sohva yms. ja heti oven toisella puolella on miehen rakas espressokone joten oma soppi se on pelkän työhuoneen sijaan.

    Vaikka itse olen symbioosieläjä, kaksiossa kahden osin erilaisen ihmisen elämä oli silti välillä hankalaa. Erityisesti tämä korostui viikonloppuaamuisin, jolloin minä herään 3-4 tuntia miestä aiemmin. Aamut ovat sitä aikaa, kun mua huvittaisi puuhata kaikenlaista, mutta käytäntö pakotti siihen, että joko minä istun parhaat tuntini hiljaa tai rymistän niin, että mies herää. Nyt omakotitalossa on hyvä, kun molemmat saavat viettää aamunsa kuten tahtovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marika

      Onpa ihana kuulla, miten myötämieleinen ja ymmärtäväinen sinä olet miestäsi kohtaan. Hänellä ihan selkeästi on tarve omaan tilaan, ja vaikka sinulla ei samanlaisia tuntemuksia ole, niin haluat tukea häntä tässä asiassa... suoda sohvat ja espressokoneet...
      Tuo kaksiossa eläminen kuulostaa siltä, mihin minä en varmaan kyllä pystyisi. Voin vain kuvitella, kuinka yhteentörmäyksiä on ollut...

      Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  2. Aina pitää kuunnella itseään, ei se ole itsekästä. Omia ajatuksista ja tunnetiloista ei pidä vähätellä, eikä pyytää anteeksi, ne on sallittuja. Pitää olla myös itselleen rehellinen ja toimia sen mukaan. Tuo oma tilasi näyttää niin kodikkaalta, en yhtään ihmettele että viihdyt siellä. Elämä muuttuu, me muutumme, muuttuuko kaikki mukana, sen aika näyttää. <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Miimma tästä<3

      Kai se sitten on juuri näin, että itseään pitää kuunnella ilman että potee huonoa omatuntoa siitä, että olisi liian itsekäs. Minulla ainakin tämä tarve tuli niin voimakkaana, etten enää voinut olla kuuntelematta itseäni.
      Tämä pikku-soppi on aivan ihana - niin rauhallinen ja kotoisa:) Kunpa sängyn vielä saisi, niin ei tarvitsisi lattialla torkkua :)

      Poista
  3. Ajattelepas, miksi miehet ovat kautta aikain jumittautuneet autotalliin tai vastaavaan puuhastelemaan jotain, omiaan. Sehän on se oma tila! Olen samaa mieltä kanssasi, että jokaisella pitäisi olla oma soppi, ei edes välttämättä kokonainen huone.
    Minä rentoudun monesti kylpyhuoneessa puhtaiden pyykkien parissa. Juurikin tuon oman rauhan vuoksi. Yleensä sinne ei ole kukaan tuppautumassa perässä...
    Kyllä sulla on nätti oma tila! Ja tuo Jielde... Auts!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan hei Nonna:)

      No niinpä... enpä tullut ajatelleeksi edes tuota autotalli-asiaa. Meillä lapsuuden kodissa oma isäni yleensä pakeni työmaalle ja täällä sitten taas omalla miehelläni ei ole minkäänlaista tarvetta omalle tilalle. Ei ole siis autotallille ollut paljon käyttöä näissä perheissä :)))
      Kun valitsee omaksi tilaksi pyykkihuoneen, niin voi olla melko varma, että siellä saa kyllä puuhastella ihan oman itsensä kanssa ilman että muut tulevat häiritsemään - hi hiii... hyvä valinta siis sinulta:)

      Ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
    2. Ja ai niin... tuo Jielde: voitin sen Instagram-kilpailusta!!! Voitko kuvitella! Olen kyllä niin onnekas, niin onnekas....

      Poista
    3. No onnea hienosta arpajaisvoitosta!

      Poista
  4. Jokainen perhe elää ja saa elää omanlaistaan elämää, ja aikuiset ihmiset vastaavat tekosistaan ensikädessä itselleen. Näin itse ajattelen ja tämän periaatteen mukaan toimin ja oletan, että myös mieheni elää saman periaatteen mukaan.

    Minullekin oma tila on tärkeää, mutta sen ei tarvitse olla pelkästään minun käyttööni pyhitetty huone. Riittää kun saan mennä mihin tahansa huoneeseen ja laittaa oven perässäni kiinni ja luottaa siihen, että minua ei (pääsääntöisesti) häiritä. Myös nukkumisjärjestelyt ovat meillä joustavat: joskus poikani nukahtaa viereeni ja mieheni menee hänen sänkyynsä, joskus minä siirryn sohvalle, mitä milloinkin. Kukaan ei loukkaannu, vaan ajattelee, että varmaan sillä oli syynsä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan Tanja

      Näinhän sen pitäisikin olla, että jokaisella on ihan omannäköisensä elämä ja vastuu siitä lankeaa itselle.

      Itse olen ehkä kärsinyt hieman siitä, kun usein kuulen toisten sanovan, miten asioiden kuuluisi olla, ja miten avioliitossa elävien kuuluisi elää. Minun ajatukseni ja näkemykseni kun eivät välttämättä ihan kohtaa näiden kanssa...

      Nuo teidän nukkumisjärjestelynne kuulostavat ihanan luovilta. Jokaiselle löytyy aina peti jostain, ilman että siitä tehdään mitään suurta numeroa...

      Mukavaa viikonloppua sinulle ja kiitos kommentistasi:)

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, että ei se aina ole helppoa vetää omanlaistaan linjaa, jos ulkopuolelta tulee kritiikkiä, avointa tai peiteltyä. Sitten toisaalta olen kyllä huomannut, että ihmisten elämissä on jos vaikka mitä, mikä ei pinnalle näy, joten voi sitten ajatella, että no okei, meidän perhe ei noudata ehkä jotain normia, mutta ei kyllä noudata muidenkaan :-)

      Poista
    3. Loppukädessä sitä pitäisi varmaan vain olla ROHKEAMPI, ja vähät välittää muiden normeista ja yleisistä odotuksista. Kylläpä tässä on pienellä ihmisellä vielä paljon opeteltavaa :))))
      Olet ihan oikeassa siinä, että on monia perheitä, joiden arki ei pinnalle näy. Tiedä sitten, eikö niistä uskalleta puhua, vai koetaanko sellainen niin yksityiseksi asiaksi, ettei se muille kuulu...

      Poista
  5. Olen samaa mieltä kuink Minna.AINA pitää kuunnella itseään ja jos toinen rakastaa niin hän ymmärtää!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Beauty<3

      Miten ihmeessä saat sen kuulostamaan noin yksinkertaiselta ja loogiselta... Täytyisiköhän tästä tehdä oikein huoneentaulu: Kuuntele aina itseäsi. Jos sinua rakastetaan, niin sinua ymmärretään.

      Kiitos muru ja ihkua viikonloppua:)

      Poista
  6. Ensin pari sanaa sisustuksesta; ihailen jälleen kerran taitoasi tehdä käsillä kaunista (unisieppari) ja sitten Jielde...GULP. On se vain kaunis.

    Tee aina kuten sydän sanoo. Niin on parasta, kuitenkin. Oma tila on varmasti molemmille aika ajoin tarpeen ja jos toinen rakastaa/välittää, ymmärtää. Itse haaveilisin talosta jossa on itä-ja länsisiipi...ja yhteinen työhuone siinä keskellä. Olen aika erakko joten tuskin muutan enää saman katon alle kenenkään kanssa...mutta jos "pako"mahdollisuus omaan rauhaan on järjestetty molemmille niin eiköhän se voisi toimiakin ;)
    Etsi - ja löydä. Onnea pohdintoihin.
    t.sisustelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsulis heippa sisustelija:)

      No minähän hurahdin ihan täysin noihin unisieppareihin ja nyt niitä tuntuu olevan jo yli omien tarpeiden... musta versio sattui sopimaan niiiin hyvin tuonne minun huoneeseeni :) Kiva, että sinäkin tykkäät...
      Ja hei: tuo Jielde kotiutui meille yhden IG-arvonnan myötä. Voi minua onnekasta... enää en voi sanoa, etten koskaan voita mitään:)

      Minulla on ihan varmaan tuota samaa erakko-verta suonissani. Siksi se tuntuukin niin ristiriitaiselta, kun välillä muistutetaan siitä, minkälainen avioliiton ja parisuhteen "kuuluisi" olla. En vain taida mennä siihen perinteiseen muottiin, vaikka kuinka survottaisiin. Itäsiipi ja länsisiipi kuulostavat hyviltä... niitä odotellessa mennään kuitenkin näillä:)

      Mukavaa ja rauhallista viikonloppua sinulle.

      Poista
  7. Kuule, Anu Pentikillä on kai just niin, että heillä on omat "talot". Luin siitä joskus ja vähän hätkähdin. Toisaalta se oli heille superhyvä ratkaisu. Anu kai sanoi, jos oikein muistan, että näin he eivät sitten ole eronneet. Ovat päässeet parhaiten sillä tavoin eteenpäin.

    Mulle riittää se "oma tila", joka voi olla oma työhuone tai oma nurkka rappusten alla, tai mitä nyt vaan. Riippuu tilanteesta. Nyt tosin joskus, jos en saa unta, olen jotenkin huomannut, että tarvitsen sitä omaa tilaa, niin sitten on hyvä nukkua ihan yksin se yö vaikkapa sohvalla. Mutta se siis johtuu lähinnä mun todella herkästä unestani, johon voi nuhaisen vieressänukkujan hengityskin olla liian kovaäänistä kuunneltavaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi Hannis

      Voi vitsit, kuinka hienoa. Täytyyköhän tuollainen ottaa tavoitteeksi :) Ei todellakaan pääse ainakaan kyllästymään toiseen ja saa tarpeeksi omaa tilaa, kun asuu ihan eri osoitteissa...
      Totta, että jos nukkuminen ei onnistu toisen kurosaamisen tai nuhahengityksen tai jonkun muun puhinan tai ähinän vuoksi, niin silloin menee koko seuraava päivä ihan harakoille. Näin iän myötä ymmärtää jotenkin vielä paremmin hyvän unen merkityksen koko muuhun hyvinvointiin.

      Mukavaa perjantai-iltaa sinulle.

      Poista
    2. Pakko kommentoida vielä; lähipiirissäni pariskunta on ollut yhdessä 20 vuotta mutta asuneet koko ajan erillään, eri osoitteissa. Kukaan ei määrittele kuinka teillä eletään! Niin, ja tuo Anu Pentikin idea 2 eri talosta on rohkea (ja se Anun talo on ihana) ja sopii aikuisille ja mitä ilmeisimmin taiteilijaluonteille... Eli antakaamme itsellemme lupa luomisrauhaan ;) Viikonloppuja!
      t.sisustelija

      Poista
    3. Minä niin ihannoin ihmisiä, jotka tekevät elämästään ihan omannäköisiään. Ei sido normit, eikä yleiset yhteiskunnan odotukset, vaan tehdään niinkuin itselle parhaaksi nähdään. Hienoa, Anu ja muut rohkeat oman tiensä kulkijat!

      Poista
  8. Aivan loistava "riuhtaisu" ja superkauniskin vielä! Olen miettinyt samaa asiaa, eli minulta puuttuu kokonaan oma huone ja kaipaisin omaa tilaa ympärilleni, ihan jo luovuutenkin vuoksi. Sillä ei ole mitään tekemistä avioliiton tai parisuhteen tai sen tilan kanssa, olen aina ollut ihminen joka kaipaa yksityisyyttä ja omaa rauhaa. Siitä ei ole syytä kärsiä huonoa omaatuntoa tai leimata itseään hankalaksi, me nyt vain kaikki satumme olemaan erilaisia ja hyvä niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna kommentistasi <3

      Et usko, kuinka helpottavaa on kuulla, että meitä yksin viihtyjiä on enemmänkin :) Ymmärrän siis ihan täysin sinua.
      On muuten totta, että luovilla ihmisillä tuo oman tilan tarve on suurempi, kuin monilla muilla. Ehkä se tarvii kukkiakseen hiljaisuutta, ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä.

      Ja mikä parasta... tuli tässä selvitettyä sekin, että minä siis en ole hankala, vaan vain hieman erilainen :)))

      Ihanaa loppuviikkoa sinulle ja terkkuja Poriin :)

      Poista
  9. Minäkään en näe omantilantarvetta hankalan ihmisen kriteerinä. Meillä on tilaa vaikka kuinka, myös omia huoneita. Silti kaipaisin välillä myös ihan omaa makuuhuonetta. Olen NIIN huono nukahtamaan, kaikki ylimääräinen häiritsee. Tosin sitten kun nukahdan, minua ei herätä palohälytys tai maanjäristyskään. Molemmat todistettu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan Tuija, ja kiitos sinulle kommentistasi <3

      Kiva kuulla, että sinäkin olet sitä mieltä, ettei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin vain hankala ihminen:) Ehkä tässä vain on toisten odotusarvot ja omat tarpeet menneet hieman ristiin. Mutta, onneksi niistäkin selviää...

      I feel you. On siis niin vaikeaa saada unenpäästä kiinni, kun vieressä tapahtuu kaikkea ylimääräistä. Ehkä sinun pitää mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta ehdit nukahtaa ennen toista - tai sitten teet friidut ja raahaat patjan johonkin ylimääräiseen huoneeseen:))

      Mukavaa viikonloppua ja tunnelmallisia hetkiä sinulle.

      Poista
  10. Me ei jaeta miehen kanssa makuuhuonetta. Hän kärsii ääniyliherkkyydestä ja minun kanssa nukkuminen olisi ihan tuskaa hänelle. Näinpä minulla on oma makuuhuone ja sw on kyllä ihanaa. Oikeasti haluisin itselleni vielä työhuoneenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi Outi <3

      Kuulostaa ihan täydelliseltä. Sellaiselta, joka toimii mitä ilmeisemmin juuri teille. Rohkeasti olette päättäneet olla seuraamatta valtavirtaa, ja rakentaneet omannäköisenne nukkumisjärjestelyn. Nostan kyllä hattua - ja korkealle!

      Toivotaan, että saat vielä oman työhuoneenkin... peukut siis pystyyn:)

      Poista
  11. Ihana postaus ja että kuinka kauniin tilan loihtinut itsellesi <3 (en yhtään ihmettele että pikku T, taitelija sielu kun on, viihtyisi myös tuolla) Upeeta ja rohkeeta , olet Frida vahva itsenäinen nainen, ja niikun Minna tuolla jo kommentoi, aina pitää kuunnella itseään, ja todellakin, ei pyydellä siittä anteeksi. Mikä on elämässä tärkeintä?! Mielestäni se että itse on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä!
    Oli superihana ylläri että tulit piipahtaan, you made my day, kikkarapää <3!!!!!
    Puss o kram, Muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pia <3

      Niinhän sitä aina pitäisikin kuunnella itseään, mutta toisinaan pelkää, että se tapahtuu liian itsekkäistä syistä. Ja monen monta kertaa olen kuullut, että kompromissejakin pitää tehdä, mutta missä asioissa niitä sitten tehdään, jos kuitenkin pitää olla itselleenkin totuudenmukainen ja kuunnella sisäistä ääntään...
      Rohkeuttahan se vaatii joskus tehdä tällaisia muutoksia. Katsotaan, kuinka pitkälle tämän tytsyn rohkeus riittää:))

      Oli kiva piipahtaa ja nähdä sinut siellä täydessä työn touhussa... tiedä vaikka piipahtelisin toistekin:))

      Poista
  12. Hyvä Frida, kyllä puolisoillakin olisi hyvä olla joku oma tila. Olen niin samaa mieltä : ) Meillä on kotona työhuone, joka on oikeastaan se minun huone - tosin tuntuu, että se on usein varsinainen "vastaanotto". Kun yritän siellä tehdä kirjoitus- yms. töitä, niin lapsilla ja miehellä tuntuu olevan juuri silloin kovastikin asioita kerrottavana ; ) Paljon olen myös miettinyt, olisiko mahdollista järjestää minulle ja miehelle erilliset makuuhuoneet. Ihan siitä syystä, että olen aivan onnettoman huono nukkuja. Herään joka ikiseen rapsahdukseen ja käännähdykseen, vaikka käytän korvatulppiakin. Saapa nähdä miten käy...

    Tsemppiä Frida <3 Jokaisella perheellä on omanlaisensa järjestelyt, juuri heille sopivat : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi rohkaisevasta kommentistasi <3

      Joo, tiedän tunteen, kun joka toinen käy työhuoneen ovella kosultoimassa... ajatus katkeaa ja tuntuu siltä, että jokainen repii hieman eri suuntaan... Ei siinä paljon keskitytä työn tekemiseen tai oikein mihinkään muuhunkaan:)
      Nähtäväksi jää, miten teidän nukkumisjärjestelynne ratkeaa, mutta sen voin sanoa omasta puolestani, että vaikka patjalla nukunkin, niin herään täältä omasta pikku-huoneestani virkeänä. Ei ole kukaan käännähdellyt, kuorsannut tai ähissyt siinä vieressä, ja olen saanut nukkua koko yön putkeen ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä... paitsi nykyään kuulen jokaisen, joka käy yöllä jääkaapilla... täytyy varmaan alkaa laittamaan eväitä tuohon rappusille:))) No, onneksi sitä ei tapahdu kovin usein. Ainoastaan viikonloppuisin, kun koululaiset valvovat hieman pidempään...

      Tsemppiä myös sinulle, Päivi :) Kyllä ne kaikki järjestelyt loksahtelevat vielä paikoilleen...

      Poista
  13. Hyvä <3
    Täällä myös nainen/vaimo joka tarvitsee viikoittain omaa aikaa -> jotta olisi parempi vaimo ja äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkelis Sanna <3

      Ihanaa, jos olet osannut ottaa itsellesi sitä omaa aikaa. On niin totta, että silloin jaksaa olla myös parempi vaimo ja parempi äiti:)

      Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle...

      Poista
  14. Oi että! <3 Voi kun saisi sellaisen itsellekin! Minä tarttisin omaa tilaa ja aikaa, mutta se ei oikein tunnu järjestyvän. Jotenkin se ymmärrys ja panostus puuttuu toiselta osapuolelta.. Oon ollut esim. yön yksin kotona kaksi kertaa 13 vuoden aikana. KAKSI! :( Päiviä ja hetkiä vain itselle on siis hyvin vähän. Oma aika olis tärkeetä, koska huomaan olevani usein tosi huonolla tuulella ja äksyilen sitten lapsillekin, koska mua ahdistaaaaaaa kun koko ajan on joku paikalla. Ajatukset katkeilee, keskittyminen katkeaa, ei voi lukea kirjaa, ei katsoa omaa ohjelmaa.. Jospa tämä vuosi tois jotain muutoksia ja saisin puolisoni vihdoin ymmärtämään asian tärkeyden. Toiset ei vaan tajua. Ei vaikka sanoo suoraan ja vääntää rautalangasta. Turhauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi...

      No nyt ei kyllä käy kateeksi... kaksi kertaa yksin itsensä kanssa 13 vuoden aikana kuulostaa sellaiselta, mihin minä en todellakaan pystyisi! Ei ole siis mikään ihme, että alkaa hieman äksyilemään muille. Kunpa miehesi lukisi tämän ja ottaisi siitä hieman onkeensa... Väitän jopa, että monen avioliiton saisi pelastettua sillä, että ihan oikeasti kuuntelisi toisen toiveita ja tarpeita.

      Nyt sanon sinulle, niinkuin näissä kommenteissa moni on sanonut minulle, että kuuntele itseäsi, ole itsellesi rehellinen ja toimi sen mukaan! Toivotaan, että tämä uusi vuosi toisi muutoksen sinun elämääsi...

      Poista
  15. Hei Frida,

    me olemme mieheni kanssa nukkuneet jo yli kymmenen vuotta eri huoneissa. Ulkopuoliset ovat asiaa hämmästelleet aina. Aiemmin moni kuvitteli sen varmaan johtuvan tilaratkaisuista, mutta nyt sitä jo hämmästellään ääneen, kun uuteen taloon rakensimme kaikille omat makuuhuoneet. Pääasiassa nukumme omissa huoneissa sen takia, että herään ihan pieniinkin ääniin talon sisältä. Ulkona voi tapahtua mitä vain, enkä herää :) Moni on jo varmaan odotellut eroamme vuosia. Olen kuullut hämmästelyjä avioliitostamme tai seksielämästämme. Olen todennut vain, että varmasti olisimme jo eronneet jos sinnittelisimme samassa sängyssä, vuorotellen valvoen. Sitäkin on tullut kokeiltua, kun jouduimme lähtemään kodistamme äkisti ja nukkumaan koko perhe pari kuukautta samassa huoneessa. Olen myös kuullut lukemattomia tarinoita korvatulppien kanssa nukkumisesta ja kipeistä selistä, kun puolisot siirtyvät työhuoneen sohvalle joka yö toisen kuorsauksen vuoksi. Itse en välitä muiden mielipiteistä tällaisissa asioissa. Hämmästelen miten tällainen aihe voi olla niin tabu ja miksi siedetään huonoa unta jatkuvasti. Miksi ei voida pysyvästi laittaa vaikka sänkyä toiselle sinne työhuoneeseen sohvan sijaan, jos tilaa kuitenkin on.

    Itse en muuten omaa tilaa kaipaa. Mies haluaisi nukkua samassa huoneessa, mutta itsekin uniongelmaisena ymmärtää minua. Lisäksi hän tykkää sisustaa omaa huonettaan. Hän rakastaa pyöritellä huonekaluja ja minä taas haluan pitää ne hyväksi havaituilla paikoillaan, joten tällä tämäkin pulma on ratkaistu :) En siis puutu hänen huoneeseensa millään lailla. Mies kaipaa omaa tilaa, rauhaa ja aikaa kyllä muutenkin ja autotallissa on joku projekti aina menossa. Minäkin ymmärrän sen, vaikka itse viihdynkin hälinän keskellä.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura kun jaoit tämän rohkaisevan kommentin.

      Kuulostaa siltä, että teillä ei paljon anneta muiden mielipiteille valtaa, vaan toteutatte omaa elämäänne juuri niinkuin itse parhaaksi näette. Huikean hienoa, mielestäni... Antaa muiden spekuloida avioeroilla ja muilla, mutta teillä eletään juuri näin!
      Varmaan monilta selkäkivuilta ja unettomilta öiltä säästyttäisiinkin, jos todella sen sohvan tilalla olisi työhuoneen nurkassa oikea sänky... Mutta eihän se näyttäisi ollenkaan niin hyvältä:)
      Nostan sinulle myöskin hattua siitä, että osaat antaa toiselle sitä hänen vaatimaansa omaa tilaa, vaikka itse oletkin erilainen, etkä sellaista kaipaa.
      Minusta teidän avioliittonne kuulostaa oikein hyvältä. Molemmat saavat sitä, mitä tarvitsevat ja välillänne tuntuu olevan keskinäistä ymmärrystä.

      Hyviä hetkiä teille, yhdessä ja erikseen :)

      Poista

© Visualaddict

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig