Etsiessäni varastosta hieman lisää pellavakankaita, löysin ihanan aarteen. Saima-muummon vanhan Valamo-rasian, jonka sisältä tulvahti avatessa huumaava laventelin tuoksu ja tuoksupussin päällä oli mummon vanha Camee-koru, jota olen pitänyt itseasiassa viimeksi häissämme, (melkein) tasan seitsemän vuotta sitten, sillä meillä on 7-v. hääpäivä ensiviikon alussa.
Paljon on kuulkaa mahtunut näihin seitsemään vuoteen. Iloja ja suruja... pettymyksiä ja unelmien täyttymyksiä. Ja näinhän se varmaan menee suurilta osin meillä kaikilla, jotka elävät parisuhteessa :)
Anyway... jäin tässä miettimään näitä Saima-mummon askarteluja... ja sitä, että ihan selkeästi nuo ihanat marjat tuon rasian päälle on liimattu jälkeenpäin jollain silloisella "decoupage" -tekniikalla, josta meillä ei ole tänä päivänä tietoakaan. Ei ollut varmaan 50 vuotta sitten kauniita serviettejä, joista leikata kuvia, eikä muuta kuin Erikeeperiä (tai jotain muuta liimaa) kiinnittämään kuvia (ehkä lehdistä leikkattuja).
Minusta nämä marjat ovat hellyyttäviä, ja kertovat konkreettisesti sen, mitä olen monesti miettinyt: Mistä ihmeestä minä olen saanut tämän vimman tehdä kaikkea käsin, tuunata ja puunata, maalata, painaa kankaita ja ommella... Mummoltahan tuo on perimää!!! Tai oikeastaan molemmilta mummoilta...
Saima-mummoni oli todellinen elämän taiteilija ja käsityöläinen: hän teki hattuja, kutoi mattoja ja ompeli vaikka mitä ihanuuksia vanhalla poljettavalla Husqvarnallaan, joten nuo liimatut marjat eivät ole mikään ihmeellisyys hänen käsistään. Toinen mummoni, isäni puolelta, taas maalasi mitä kauniimpia posliineja... kunnes hänellä oli varaa hankkia kaikki kauniit posliinit kaupasta ja kaikki taideteokset muilta taiteilijoilta.
Luovia olivat siis molemmat, mutta kävikö tässä mummojen kanssa niin, että ylimääräinen raha aiheutti toisessa laiskuuden tai itseluottamuksen puutteen? Kokiko hän ihan oikeasti, että ostamalla saisi kauniimpaa?
En tiedä vastausta tuohon, mutta itse puhun kaikkien käsityöläisten puolesta: Rakastan käsin tehtyjä asioita. Minulle niillä on paljon syvempi merkitys, kuin teollisesti tuotetuilla asioilla. Ne ovat niin paljon persoonallisempia!
Upea rasia - ja olen kyllä kanssasi samoilla linjoilla tuossa, että käsintehdyt tavarat ovat paljon kauniimpia, yksilöllisempiä ja arvokkaampia kuin yksikään liukuhihnalla syntynyt!
VastaaPoistaAurinkoista päivänjatkoa!
Kiitos, kiitos Lady :)
PoistaKyllä käsityöt vaan ovat ihania, ja niitä on vielä niin kiva tehdä :)
Terkuin, Frida
Oi, todellinen aarre aarteen sisällä!
VastaaPoistaNo niinpä:)
PoistaIhania molemmat...
Terkuin, Frida
Nuo ovat kyllä aarteita isolla aalla! :-) Miten ihana on pysähtyä muistelemaan tuollaisten parissa! <3
VastaaPoistaNiin ovat... ja itsekin tykkään aina fiilistellä vanhojen tavaroiden kanssa:)
PoistaTerkuin, Frida
Ihan samaa mieltä, että käsityöllä ja itsetehdyllä on suurempi arvo kuin kaupan hyllystä poimitulla. Valitettavasti monetkaan ihmiset eivät arvosta käsityötä, eivätkä varsinkaan ole valmiita maksamaan ajasta, joka sen valmistamiseen on käytetty. Puhumattakaan siitä, että käsillä tekeminen on mukava tapa ilmaista itseään, olla luova ja rentoutua. No, mutta, sinulla on ne hallussa, ja taas kerran olet onnistunut nappaamaan kuvat, jotka ovat NIIN kauniit!:)
VastaaPoistaIhanaa, että kuitenkin on vielä ihmisiä, jotka arvostavat käsitöitä. Itse olen myös sitä mieltä, että niissä on jotain paljon kauniimpaa ja persoonallisempaa kuin kaupan tavaroilla :)
PoistaTerkuin, Frida
Voi mitä aarteita olet löytänyt<3 ihania!
VastaaPoistaNo niin olenkin... aivan ihania löytöjä on täällä kaapit pullollaan:)
PoistaTerkuin, Frida
Ihana postaus <3
VastaaPoistaArvostan myös paljon (hyvin paljon) käsillä tekemisen taitoja ja ihmisiä, joilla sitä on. Käsillä tehdyssä on aina se tarina, kertomus tuotteen takana. Ei ole toista täsmälleen samanlaista, jokainen tuote on ainutlaatuinen. Arvostan sitä aikaa ja vaivaa, joita tekemiseen on käytetty.
Minunkin suvussa, sekä äitini että isoäitini ovat olleet aina todella taitavia käsistään ja olen saanut nauttia heidän töistään. Vielä kun käsityö on läheisen tekemä, niin sillä on vielä suurempi merkitys itselle. Pettymykseni olen todennut etten itse pysty samaan ja minun kohdalla niiden taitojen periytyminen taitaa katketa :) Työnjako onkin niin, että minä ideoin ja suunnittelen ja vanhempani toteuttavat -toimii sekin hyvin ;)
Kiitos, Rosamaria:)
PoistaVoi muuten olla, että itsekin tykkään juuri tuon takia käsin tehdyistä, että ei ole toista ihan samanlaista koko maailmassa. Ihanaa!
Teillä tuntuu olevat aika hyvä työnjako siellä... sitäpaitsi onhan ideointikin ihanaa luovuutta:)
Terkuin, Frida
Suloinen rasia ja ihana Saima-mummeli.
VastaaPoistaKäsityösi ovat kauniita...sainpa inspiksen painaa kuvion pellava pöutäliinan päälle, jossa on ruostetta. Pidin liinaa ulkona ja ruosteinen lyhty jätti tahroja..tietenkin. Minä oon pönttö !
Antoisaa viikonloppua... meilöä on tänään 11-vuotishääpäivä ; meillä se meni niin että kies hääräsi autotallissa ja kasvien istutus ja maan muokkaus puuhissa. Tunnelmissa myös suurta surua; ihana vähän vajaa 13v Onni-kissamme, Tähtitassun Uranus, on lähtenyt sateenkaarisillalle. Oli keskeinen perheenjäsenemme ♥
Hyvä, että inspiraatio on kertaantunut, ja sinäkin olet saanut hyvän idean:)
PoistaKuulostaa ihan samanlaiselta, kuin meidänkin hääpäivämme - ihan arkisia touhuja siis:)
Voimia sinulle... Onni varmaan katselee teidän touhujanne sieltä pilven reunalta ja kehräilee tyytyväisenä...
T. Frida
...siis MINÄ puuhasin puutarhassa ;) ei mies..nevernever ;)
VastaaPoistaJa nyt päivän ruoan laittoon :)
:)
PoistaUusi lukija ilmoittautuu! Aivan ihana blogi sulla :) Ajattelin linkittää myös oman blogini. Se on sisustuspainotteinen, ja oon suunnittelemassa omaa sisustusmallistoo, josta kirjottelen sinne välillä.
VastaaPoistaP.S. Siellä on myös arvonta nyt käynnissä!
http://bytiahenriikka.blogspot.fi
Heipsan hei Tia
PoistaKiitos sinulle ihanasta kommentistasi:) Lämmittää bloggarin sydäntä <3
Ja kiitos blogi-vinkistä... täytyy tulla kurkkimaan...
Terkuin, Frida