keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lipsumista



Eilen oli blogissa kävijäennätys, ja huikeat 2000 visiittiä oli tehty tänne sivulle. Olen ihan sanaton :) Kiitos, kiitos ihanat visiteeraajat :)

Olen ollut aika laiska. Ne teistä, jotka olette seuranneet enemmän tai vähemmän tiiviimmin tätä blogiani, tiedätte, että kamppailen näiden liikakilojeni kanssa. Keväällä tein pienimuotoisen päätöksen elämäntaparemontista, joka on VALITETTAVASTI on päässyt hieman suistumaan raiteiltaan.

Ajattelin, että jos tekee pieniä muutoksia, ajan kanssa, niin päätöksissä on helpompi pysyä. No, näin ei ole käynyt. Pieniä muutoksia olen kyllä tehnyt, mutta kun tuloksia ei ole alkanut näkyä, niin olen lipsunut pikkuhiljaa melkein jokaisesta hyvästä päätöksestä pois. Nykyään on hyvä, jos pääsen pienelle lenkille edes kerran viikossa, kun alunperin päätin, että käyn ulkoilemassa kolme kertaa viikossa. Missä ihmeessä on tämän ihmislapsen itsekuri!!?

Olen maailman mahtavin keksimään kaikkia tekosyitä sille, miksi en liiku tarpeeksi, tai syö terveellisemmin. Kesän aikana olen jopa keksinyt näitä tekosyitä paljon normaalia enemmän. Milloinkohan sitä oikein ymmärtää, että näin sitä vain viilaa itseään linssiin ja siirtää kaikkea vääjäämättömästi eteenpäin...

SHARE:
Lähettänyt klo Edit this post
Tunnisteet: , , , ,

28 kommenttia

  1. päikkä27. elokuuta 2014 klo 9.17

    Saman ongelman kanssa painin minäkin. Kävelystä tulee hyvä olo, mutta se että sais lähdettyä kävelylle!? Täytyy muistaa, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia: Jokainen kävely lenkki tuo kuitenkin hyvän mielen. Koitetaan jaksaa lähteä sinne useimmin. Vielä kun oppis syömään vain tummaa suklaata ja sitäkin vain vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 9.27

      Kiitos, päikkä sinulle kommentistasi<3

      Tunnistan itseni ihan täysin tästä tekstistä. Hyvin sanottu, että kaikkien lenkkien ei tarvitse olla samanlaisia... hyvä mieli niistä tulee joka tapauksessa. Täytyisi vain jaksaa lähteä useammin :)

      Mukavaa keskiviikkoa sinulle:)

      Terkuin, Frida

      Poista
  2. i n a n a27. elokuuta 2014 klo 9.19

    Kiitos ihanasta, kauniita kuvia pullollaan olevasta blogista :)
    Olisiko kotitreenit sun juttu? Minä voisin olla siinä avuksi ;)
    http://inanawellness.blogspot.fi/2014/05/tervetuloa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 9.43

      Kiitos sinulle, inana näistä kauniista sanoistasi... on aina niin mieltä lämmittävää kuulla, että tämän blogin visuaalinen maailma viehättää silmää :)
      Mäkin joskus ajattelin, että kotitreenit olis mun juttu... nyt meillä on juoksumatto ja soutulaite - kodinhoitohuoneessa pyykkitelineinä :) Ei mennyt ihan niinkuin piti...
      Selkärankaa ja pieniä piruja olkapäälle istumaan on varmaan se, mitä täällä tarvittaisiin...

      Kävin kurkkimassa tuolla blogissasi - kiitos vinkistä :)

      Terkuin, Frida

      Poista
  3. Johanna27. elokuuta 2014 klo 9.29

    Tuttuja ajatuksia, itseään on niin helppo huijata ja antaa periksi. Älä frida kuitenkaan luovuta...

    Juurikin tuosta syystä itse tein valinnan toisenlaisella tavalla pudottaa painoa, se motivoi kun kiloja lähtee ja silloin on paljon vaikeampi antaa itselleen lupaa lipsua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 9.46

      Sä olet, Johanna mun IDOLI!

      Niin upean muutoksen olet saanut aikaiseksi, etten voi muuta kuin haukkoa henkeä. Upeeta!

      Ymmärrän ihan täysin tuon sinun päätöksesi tarttua Cambridge-malliin. Minä kun vain kuvittelin, että pienillä päätöksillä saa suuria aikaiseksi, mutta ei kai se ihan niin mene :)

      Ei tässä luovuttamassa olla - nyt vain pitää tehdä jonkinlainen välitilinpäätös ja miettiä asioita uudestaan.

      Terkuin, Frida

      Poista
  4. Nonna27. elokuuta 2014 klo 9.37

    Tsemppiä sinulle muutokseen. Minä kampean itseni lenkille ihan sen fiiliksen takia, mikä sen lenkin jälkeen tulee! Toki nyt jo nautin siitä lenkistäkin. Eli ehkäpä alkuun pitää vähän pakolla lähteä ja sitten huomaat olosi muuttuvan ja se jo riittää motivaatioksi!
    Mukavaa elokuun loppua! Nähdään syyskuussa!
    ps. Jokin ohjattu liikunta voisi olla hyvä "pakko", minä tykkään zumbasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 9.51

      Kiitos, ihana Nonna <3

      Joo, mullekin tulee hyvä olo lenkin jälkeen, mutta olen todella huono (lue: selkärangaton sohvaperuna) saamaan itseäni liikkeelle. Missään vaiheessa en ole vielä päässyt tuohon ihanaan flow-tilaan, jossa on jo pakko päästä lenkille.

      Minulla on varmaan korvien välissä jotain vikaa, koska aina kun on "pakko" tehdä jotain, niin aivot menevät lukkoon ja haraan vastaan kuin pieni pässi:)

      Syyskuussa nähdään:)

      Terkuin, Frida

      Poista
  5. H-P27. elokuuta 2014 klo 9.40

    Samanlaisten ongelmien kanssa painitaan... Me päätettiin yhden futisäidin kanssa käydä yhdessä lenkillä! Tulee paremmin lähdettyä, kun on toiselle luvannut ja samalla tutustuu uuteen ihmiseen :) Pikkuhiljaa pienin askelin tämä liikunnan vihaaja pääsee sohvalta ulos!

    Terveisiä Porista, oon teillä monesti käynyt, kun asuitte Pietniemessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 9.54

      Heippa H-P

      Voi, kuinka lohduttavaa, että "meitä sohvaperunoita" on muuallakin:)
      Tuo toisen kanssa lenkille lähteminen on varmaan hyvä tapa. Ei voi niin helposti antaa lipsumiselle tilaa...

      Voi... tulee ihan lapsuus mieleen, kun mainitset Pietniemen. Ihana paikka - Ihana Pori! Toivottavasti olet viihtynyt meillä :) En löytänyt tuon nimimerkkisi takaa mitään millä olisin sinut tunnistanut...

      Terkuin, Frida

      Poista
  6. S - Beauty of Life27. elokuuta 2014 klo 9.55

    Täällä myös samojen asioiden kanssa painitaan päivittäin...:( Toisaalta se on kyllä niin lannistavaa, kun lipsumista tapahtuu ja on itelleen niin vihainen, että TAAAS et pitänyt lupausta jonka teit itselles...mikähän siinä on? Ilmeisesti jotain tosi suurta täytyy tapahtua, että pystyy muutoksen oikeasti tekemään ja vielä pysymään siinä..

    Tsemppiä sinulle <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 10.41

      Kiitos, S ihanasta kommentistasi...
      Mä oon niin vihainen itselleni, ettei mitään määrää - helpottavaa kuulla, että meitä vihaisia ihmisiä on enemmänkin liikkeellä:)
      Mä omalla tavallani pelkään, että menetän terveyteni, ennenkuin olen IHAN TÄYSIN valmis tekemään sen lopullisen muutoksen. Ajattelen, että moni ihminen ei osaa arvostaa terveyttään, ennenkuin sen menettää - ja se on vähän sääli. Ehkä siksi itsekin elän hieman sen mukaan... Kunpa vain se selkäranka ja itsekuri löytyisi paljon, paljon ennen tuota hetkeä:)

      Terkuin, Frida

      Poista
  7. Sari Riekkola27. elokuuta 2014 klo 10.04

    Samoja juttuja täällä, kuulostaa niin tutulta, ainaista kamppailua kilojen kanssa, taas on alotettu aivan alusta!!!!
    Tsemppiä sulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 10.43

      Heipsan Sari:)

      Ihanaa kuulla, että olet löytänyt uuden startin:) Mun pitää myös löytää tuo sama moodi! Eihän tästä muuten tule yhtään mitään:)

      Tsemppiä myös sinulle, ihanainen<3

      Terkuin, Frida

      Poista
  8. Kamomilla27. elokuuta 2014 klo 10.17

    Voi räkä, meniköhän nyt mun kommentti tonne bittiavaruuteen... noh, uusi yritys!

    Anna itsellesi lipsumiset anteeksi ja suuntaa katseesi eteenpäin! :) Menneet ovat vain taakkana ja esteenä onnistumiselle! Niistä tulee vaan huonoja viboja.
    Minäkin lipsuin kuuman kesän aikana sillä säälin itseäni kun työtaakka ja tahti oli kova. Nyt ne ylimääräiset hemmottelut eli viinilasilliset ja oluet sekä juustot näkyvät tuossa vyötäröllä. Annan kuitenkin itselleni anteeksi ja jatkaan vaan eteenpäin. Treeni maistuu taas ja syksy on hyvä aika aloittaa puhtaalta paperilta. Pe#%ele nyt karistellaan kiloja! Se on alussa vaan rankkaa sitten menee omnalla painollaan eteenpäin.

    Tilasin itselleni syysbootsit mutta sovin itseni kanssa diilin- ne menee jalkaan (jos sopivat) vasta kun kesäkilot on veks!
    Rohkea postaus. Ongelman tiedostaminen ja sen tunnustaminen on askel eteenpäin!
    Halit sulle ihanainen- ollaan kuulolla!

    camilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 10.50

      Kiva kun jaksoit laittaa viestin uudestaan:)

      Mä olen niin "menneisyydessä" elävä ihminen, että tuo eteenpäin katsominen on minulle ihan selkeästi muutenkin tietynlainen opettelun paikka:) Ei ole kyllä koskaan tullut mieleeni, että se vaikuttaisi myös tällaisiin asioihin, mutta joo... niinkuin sanoit, "Menneet ovat taakkana" ilmeisesti näissä elämänmuutos- asioissakin.

      Mä niin arvostan ihmisiä, jotka tekevät tuollaisia "diilejä" itsensä kanssa - HUIPPUA!

      Ihania ja antoisia treenihetkiä sinulle:)

      Terkuin, Fridas

      Poista
  9. Kolmen Koti Rannikolla27. elokuuta 2014 klo 15.15

    Upea postaus Frida! Pikkuaskelin eteenpäin, ja älä lannistu vaikka ei heti onnistukkaan. TSEMPPIÄ!!!! Ja halaus <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla27. elokuuta 2014 klo 20.44

      Kiitos ja tänks...

      Nyt on kyllä isolla ihmisellä todella pienet askeleet:)
      Ei täällä mitään lannistuta. Kyllä kai jossain vaiheessa tulee se totaalikyllästyminen näihin kurveihin ja sitten alkaa tapahtumaan:)

      Terkuin, Frida

      Poista
  10. Minna, Meidän Harmoniaa27. elokuuta 2014 klo 15.44

    Tuota on liikkeellä, ei päästä täälläkään liikkeelle. Väkisin ei voi mitään tehdä, eikä silloin saa syyllistää itseään.
    Tsemppiä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla28. elokuuta 2014 klo 6.47

      Ehkä se on sitten jotain alkavaa syysväsymystä, kun on näin laajalti liikkeellä:)))
      Kiitos tsempeistä <3

      Terkuin, Frida

      Poista
  11. Seija27. elokuuta 2014 klo 18.32

    Itseään on vaikea ottaa välillä niskasta kiinni. Itse kuulun samaan että päätän että aina maanantaina jne. Mutta kyllä se onnistuminen on aina jossain, sen aika.on myös :-) älä luovuta äläkä lannistu :-) varmasti pystyt! ♡

    Tsemppiä ♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla28. elokuuta 2014 klo 6.48

      Kiitos, Seija ihanista sanoistasi <3

      En aio luovuttaa, kun näin paljon tulee tsemppejäkin:)

      Terkuin, Frida

      Poista
  12. Satu-Maria Ravelin27. elokuuta 2014 klo 19.05

    Kiitos ihanan rehellisestä ja aidosta päivityksestä!

    Minua motivoi lenkkeilemään kotiäidin oma aika, jota lenkki tarjoaa. Lenkin aikana kuulee omiakin ajatuksiaan, saa koottua päivän ajatukset kasaan ja pääkin selvenee. Lenkkeillessä ne parhaat sisustus- ja puutarhaideatkin ovat syntyneet, kun silloin on aikaa ajatella!

    Toisekseen mieluinen musiikkikin on aika motivoiva. Ja näin syksyllä tämä ihana happirikas ilma. Ukkoskuuro loppuikin juuri sopivasti, joten nyt on aivan mahtava ilma käydä happihyppelyllä.

    Kovasti tsemppiä ja ihanaa alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla28. elokuuta 2014 klo 6.50

      Kiitos itsellesi ihanasta kommentistasi <3

      On totta, että "oman ajan ottaminen" voisi olla kyllä yksi hyvä motivaattori liikkumiseen... eikä tietenkään pidä vähätellä sitä, että luovuuskin lähtee lentoon, kun vähän tuulettaa päätä ja kroppaa:)

      Ihanaa alkavaa syksyä myös sinulle.

      Terkuin, Frida

      Poista
  13. Jaana K27. elokuuta 2014 klo 21.07

    Kuulostaa todella, todella tutulle. Ja miksi sitä ei muista koskaan lenkille lähtiessä kuinka hyvä olo siitä tuli edelliselläkin kerralla. Kyllä se motivaatio jostain vielä löytyy meille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla28. elokuuta 2014 klo 6.51

      Juuri niin... miten se muisti on niin älyttömän lyhyt:) Kunpa aina saisi palautettua mieleen juurikin tuon hyvän olon, joka tulee ulkoilun jälkeen, niin lähteminenkin olisi varmaan helpompaa.

      Kyllä se motivaatio meille jostain löytyy - uskotaan siihen:)

      Terkuin, Frida

      Poista
  14. Marika27. elokuuta 2014 klo 21.17

    Mä en voi sanoa mitään muuta kuin... i feel you, ihan samat sävelet täällä. Miten hitto se onkaan niin vaikeeta??!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frida - Koti kaupungin laidalla28. elokuuta 2014 klo 6.53

      Niin juuri!
      Luulisi, että vaikeat asiat elämässä olisi vaikeampia, kuin tällaiset lenkille lähtemiset:)))

      Kyllä me vielä onnistutaan!

      Terkuin, Frida

      Poista

Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
© Visualaddict

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig