Terassielämää ja arjen vitamiineja

Aamukahviterkut terassilta!

Minun ihana ratkaisukeskeinen valmentajani, joka siis auttaa minua omassa elämäntapamuutoksessani (aikaisemmat postaukset aiheesta löydät TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ klikedi, klik), kävi taas tällä viikolla visiitillä.

Paljon kertasimme, mitä olimme viimeksi puhuneet ja sopineet. Näihinhän kuului mm: liikunta 3 kertaa viikossa, aamiaisen syöminen sekä ravinto-ja terveystietojen opettelu.

Aamiaista olen opetellut syömään, jotta minun ei sitten päivällä tarvitse ahmia itseäni ihan täyteen. Ruokien ravintotietoa olen myös opetellut pikkuhiljaa, ja nykyään osaan jo jättää liiat pastat ja riisit syömättä (tai ainakin rajoittaa niiden syömistä). Samoin suklaan syöminen jää minulla nykyään viiteen palaan, kun ennen kiskaisin suuhuni kokonaisen levyn. Liikunta tuottaa minulle edelleen pieniä vaikeuksia - laiska kun olen perusluonteeltani :)

Nyt etsimme ratkaisua siihen, mikä saisi minut liikkumaan enemmän. Onko se sitten askelmittari, jonka olen onnistuneesti ehtinyt jo hukkaamaan :) Pitäisikö minun löytää sellainen liikuntaharrastus, joka olisi aina tiettynä viikonpäivänä, tiettyyn kellonaikaan. Vai täytyisikö minun keskittyä sellaiseen liikuntaan, josta ihan oikeasti nautin, kuten tanssiminen. Trallalla-laaa...

Ravintoasioihin löysimme pientä jatkumoa: Ajattelin, että kerran viikossa opettelen jonkun ihan uuden reseptin. Näin minun tulisi käytettyä sellaisia raaka-aineita, joita muuten en ehkä edes osaisi yhdistää kokkailuissani. Toinen, joka saattaisi saada tästä pientä boostia, on se, että minä en yksinkertaisesti ole koskaan oikein nauttinut ruoanlaitosta. Tiedä vaikka siihenkin syttyisi jonkinlainen kipinä uusien reseptien myötä!

Näiden lisäksi pohdimme arkisia asioita, kuten kykyä elää tässä hetkessä. Teimmekin tähän liittyen pienen mindfullness-harjoituksen, jossa keskitytään esim. pelkästään hengitykseen, tai kuuntelemaan luonnon ääniä... istumaan ihan rauhassa ja vain olemaan läsnä juuri tässä hetkessä. Näitä kutsuimme "arjen vitamiineiksi", pieniksi rauhoittumisen ja kiitollisuuden hetkiksi, joista saa taas ihan uudenlaista virtaa muihin elämän osa-alueisiin. Tässä koenkin olevani paljon parempi, kuin terveellisen ravinnon syömisessä, tai liikunnan harrastamisessa.

Pienissä määrin olen aina nauttinut näitä "arjen vitamiineja", sillä istuskelen paljon ulkona omissa mietteissäni. Tämä on minulle ollut aina omanlainen tapani rauhoittua ja pohtia elämän asioita. Nyt minun valmentajani kylläkin kehoitti, että voisin toisinaan istua jossain muuallakin, kuin vain tuossa lemppari-terassituolissani. Hakea jonkun ihan uuden paikan harjoittaa läsnä-olemista. Tiedä sitten alkaisivatko mielenkin ajatukset näyttämään erilaisilta, kun maisema muuttuu :)

Tänään nautinkin siis aamukahvini tuossa viereisessä rottinkituolissa, ja vaikka terassi on sama, niin maisema toisesta tuolista on kuitenkin jo hieman erilainen (uskokaa tai älkää:)). Pikkuhiljaa siirryn varmaan talon etupuolelle tai sitten istimaan kallion päälle.

Aurinkoista ja vitamiinirikasta viikonloppua teillekin, ihanaiset!