Ajatuksia pätkä-ystävyydestä

Tekin olette varmaan joskus pysähtyneet miettimään ystävyyttä. Minulla tämä aihe on pyörinyt ajatuksissa viimeiset viikot.

Olen miettinyt sitä, miten onnekas olen, kun olen saanut tutustua ihmisiin, joiden kanssa koen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ja voin olla ihan oma itseni, omine ajatuksineni ja mielipiteineni. Sellaisia, joiden kanssa voi puhua IHAN MISTÄ VAIN. Olla rehellinen, jakaa ilot ilman että se herättää toisessa kateutta ja saada tukea silloin, kun elämä koettelee. Minulla ei näitä ystäviä ole montaa, mutta sanoisin, että laatu ehdottomasti korvaa määrän.

Olen paljon miettinyt myös sitä, miten erikoista elämässä on se, että jotkut ystävyydet alkavat ihan huomaamatta, sattumalta, ja sitten taas saattavat päättyä ihan yhtä nopeasti. 

Olenkin tässä tuumaillessani tullut siihen tulokseen, että meidän ei tiettyjen ihmisten kanssa ole tarkoituskaan olla "friends for lifetime". Ehkä elämäntilanteet ja yhteiset intressit auttavat ystävyyden syntymisessä, mutta sitten jotkut muut asiat saattavat ajaa ystävät tietyn ajan jälkeen erilleen. Tai ehkä aika vain yksinkertaisesti kuluttaa ystävyyden loppuun. Se kuuluu elämään, vaikka surulliselta kuulostaakin. Pitää vain olla onnellinen siitä, että ystävyyttä on ainakin ollut - onhan se kuitenkin jättänyt oman jälkensä elämäämme ja muokannut meitä ihmisinä. 

Otetaan siis elämä ja ystävät iloiten vastaan silloin, kun niitä omalle tielle sattuu, ja toisaalta annetaan joidenkin mennä, jos koetaan, että ystävyys ei palvele enää kumpaakaan. 

Ystävät ovat kuitenkin elämän suola, oli se sitten elinikäistä tai vain kausittaista.


Love, hugs and kisses to ya´ all.
Tämä tytsy lähtee nyt pyykkäämään kesävaatteita, koska sunnuntaina suunnataan
Välimerelle ihanassa seurassa :)