Omakuva ja terkut Helsingistä

Terkut keväisestä Helsingistä. Kävimme mieheni kanssa eilen katsastamassa onko pääkaupungissa kaikki hyvin, ja siltähän tuo vaikutti. 

Piipahdimme nopsaan sisustusbloggareiden järjestämällä kirpputorilla Kiseleffin talossa, ja minulle se oli pienoinen pettymys. Olimme kylläkin liikkeellä vasta iltapäivällä, ja kuulin että kymmeneltä oli ollut jopa ruuhkaa ja paljon shoppailtavaa... kahden jälkeen pöydät vaikuttivat jo melko tyhjiltä, joten, käteen ei valitettavasti jäänyt tällä kertaa mitään. Olisi siis kannattanut olla aikaisemmin liikkeellä. Nopeat syövät hitaat. Toivottavasti muut ovat tehneet siellä mahtavia löytöjä:)

Huomaattekos, ihanat, kun meikäläinenkin on uskaltautunut kameran eteen. Mieheni nauroi minun poseeraus-asennolleni, joten voipi olla, että hovikuvaaja vaihtuu täällä aika nopeasti :) 

Minulla on (lievästi sanottuna) pieniä vaikeuksia itse astahtaa kameran eteen. Olen viimeisten vuosien aikana lihonnut yli 20 kiloa, ja se onkin varmaan suurin syy, miksi en tykkää yhtään katsoa omia kuviani. En täällä blogissa, enkä juuri muuallakaan. Jopa peilit ovat minulle pienoista myrkkyä.. pärstääni kyllä tuijottelen silloin, kun pitää piirtää silmät ja suu, mutta noin muuten yritän visusti kulkea silmälaput silmillä meidän eteisen ison peilin ohi...

Ihastelen tämän päivän nuorissa sitä, että he ovat niin luontevasti kameran edessä. He taitavat paljon paremmin tämän päivän sosiaalisen median vaatimukset. Ovat kai kasvaneet siihen, että omia kuvia otetaan viikon varrelta faceen, instaan, blogeihin ja muihin viestimiin.

Minun ikäiselleni, yli nelikymppiselle tämä on vielä opettelua, mutta ajattelin kyllä ottaa härkää sarvista. Instagramin puolella onkin näkynyt jo muutamia selfie-kuvia. Kiitos ihanalle Kamomillalle tästä insta-haasteesta... ilman sitä olisi nekin kuvat jääneet ottamatta.

Mukavaa sunnuntaita ja olkaa rohkeita!