Olin tekemättä yhtään mitään. Koko ihanan pitkän sunnuntain. Hyggeilin* vaan.
Kun viikolla tottuu tiettyyn tekemisen tahtiin, tulee tällaisina päivinä yleensä ensimmäiseksi hieman huono omatunto. Etenkin, jos on kotona ja silmiin osuu pesemättömät pyykit, nurkissa lojuvat villakoirat ja epämääräiset pinot selvittämättömiä papereita.
Minäpä suljin niiltä silmäni ja tartuin kirjaan. Haahuilin sohvan ja sängyn väliä ja vedin villasukkia korkeammalle jalkoihin.
Tiedättekö, mikä on mielestäni ihan parasta tällaisina päivinä. Siis sen lisäksi, että pystyy sulkemaan silmänsä tekemättömiltä töiltä. Se, että saa pukeutua vaatteisiin, jotka eivät kiristä mistään. Silloin voi hieman jopa herkutella ilman, että se ensimmäiseksi tuntuu vaatteissa. Ja minähän olen ihan heikkona jäätelöön ja pähkinöihin. Välillä heittelen niitä jopa sekaisin samaan kulhoon. Paahdettuja cashew-pähkinöitä ja lakritsajäätelöä. Slurps.
Sain blogiyhteistyönä Ewa i Wallalta tämän miellyttävän pellavatunikan, joka oikeastaan jo hieman huuteli minulle tuolta kaapista. On katsokaas joutunut odottelemaan vuoroaan siellä kohta kokonaisen kuukauden.
Nyt kun olemme viettäneet yhdessä tämän ihanan, laiskan sunnuntai-päivän, meistä tuli melkein bestikset. Jo pelkästään se, että materiaali on hengittävää luonnonkuitua, on minulle tärkeää. Mutta näin syksyllä sitä arvostaa myös pidempiä hihoja, jolloin ei tarvitse harrastaa kerrospukeutumista kotinurkissa. Ja taskut - taskuja pitää aina olla. Onneksi Ewa ymmärtää niiden päälle.
Ja huomaatteko - se ei ole musta!
I do see colour.
*hygge
on norjan- ja tanskankielinen sana,
jolla tarkoitetaan mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta,
joka yhdistetään myös hyvinvointiin ja seesteiseen mielialaan.
