Minä rakastan syksyä. Sen hieman melankolista tunnelmaa ja tummia sävyjä. Siinä on sellaista syvyyttä, jota ei muissa vuodenajoissa ole nimeksikään.
Vaikka polttelen kynttilöitä ympäri vuoden, niin syksyllä niiden käyttö yleensä melkein tuplaantuu. Edes aamukahvia ei voi kaataa kuppiin ennen kuin on tunnelmat kohdillaan.
Minulle vuodenajat kuvastavat itse elämää:
Välillä eletään tylsää ja tasapaksua arkea. Tuntuu, että mitään ihmeellistä ei juuri tapahdu. Minulle tämä on TALVI. Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minulla ei ole mitään arkea vastaan, sillä olen tietoisesti yrittänyt elämässäni panostaa arjen luksukseen, joka takaa sen, että nautin ihan joka päivästä, ja pienistä asioista. Nämä saattavat olla niinkin pieniä asioita, kuin samettisen pehmeä suihkugeeli, pitkävartiset villasukat, jotka saan vetää jalkaani aina kun pääsen kotiin, kauniin värinen, höyryävä iltatee tai ihastuttavan tuoksuinen kynttilä. Ja koska vihaan siivoamista, niin minulle edellis-iltana pesty keittiön taso kuuluu näihin pieniin iloittaviin asioihin. Ja se on siitä hyvä, että vaikutus alkaa heti aamulla, kun menen keittelemään kahvia.
Sitten elämässä on niitä kausia, jolloin pääsee luomaan jotain uutta. Silloin innostus ja vireystaso ovat todella kohdillaan. Kaikki aistit ovat ihan herkässä ja inspiraatiota saa imettyä melkein mistä tahansa. Tämä on vuodenajoissa ehdottomasti KEVÄT. Silloin luontokin herää ja voimistuu ja valon määrä lisääntyy. Yleensä isommat, uudet projektit tuovat minulle tämän tunteen. Innostun niistä ihan yli kaiken. Uuden ideoiminen ja suunnitteleminen herättävät minut oikein kunnolla eloon ja silloin on ihana heitellä mahdottomiakin ideoita ilmaan. Jostain ajatuksesta saattaa lähteä poikimaan jotain ihan muuta, ja vieläpä toteuttamiskelpoistakin. Ihan mahtava tunne.
Välillä eletään kepeitä ja onnellisia aikoja. Nautitaan hyvän olon tunteesta ja onnistumisista joita on elämässä tullut vastaan. Tämä on KESÄ. Silloin tehdään hymyssä suin pientä välitilinpäätöstä asioissa joissa on onnistuttu. Nautitaan aikaisemmin kylvetyistä siemenistä ja katsotaan omaa elämää taaksepäin samalla kun iloitaan siitä kasvusta, jota on tapahtunut. Ja tämä kaikki tapahtuu tietenkin leppoisasti auringossa maaten, aurinkolasit silmillä, kukkamekko päällä ja vastapuristettu tuoremehu lasissa. Ja silloin, kun ilo on ylitsepursuavaa, tanssitaan niityillä ja poimitaan luonnonkukkia.
Ja sitten on tämä ihana ja tunnelmallinen SYKSY. Minulle tämä on rauhoittumisen aikaa. Pidän sen tummasta ja kontrastikkaasta tunnelmasta. Syvistä väreistä, joita syntyy luontoon. Syysmyrskyistä, joissa on ihan valtava määrä voimaa. Aamu-usvasta, jossa on mieletöntä herkkyyttä, sekä pimenevistä illoista, jolloin oman kodin lämpö korostuu entisestään. Tämä on sitä aikaa, jolloin hengitellään syvään, haetaan kepeän kesän jälkeen tasapainoa elämään ja pidetään huolta niin itsestä kuin läheisistä. Syksyllä saa vaipua omiin mietteisiin, punnita omaa elämäänsä hieman syvemmin ja miettiä, mistä vastoinkäymisistä olisi voinut oppia jotain ihan uutta ja mitä olisi hyvä opetella tekemään ihan toisin. Koska, jos muutosta haluaa, niin silloin pitää muuttaa omaa käyttäytymistään. Muutenhan me vain toistamme tätä kaikkea samaa, tuttua ja turvallista, eikä kasvua tapahdu laisinkaan.
Ja tiedättekö mitä... syksy on myös mitä loistavin aika investoida uusiin lenkkareihin, kun vanhat on jo melkein kävelty puhki. Mitä ilmeisemmin olen konttaillut näiden kanssa jossain kuvauskeikoillani, koska reikiä on tullut päälipuolelle.
