Kesäjuhlissa.
Porissa.
Mikä ihana ilta.
Mikä ihana paikka.
Näitä kuvia kun kävin läpi, nousi sama huolettomuus, hyväntuulisuus, rentous ja ilo pintaan, kuin iltana, jona näitä kesäjuhlia vietettiin.
Olen mielessäni antanut tälle paikalle nimen Villa Villekulla, niin huoletonta ja boheemia elämä täällä on. Ja perhe, joka täällä kesäänsä viettää, sopii tänne kuin nenä päähän. Ihania, rentoja, vilkkaita ja boheemeja taiteilijasieluja.
Voin kuvitella, kuinka täällä on aina ovet auki, lapsia tulee ja menee ja aikuisia myös. Ja kukkia poimitaan ojanpientareelta aina, kun kävellään ohi. Ei haittaa eripari tuolit, rapistuneet maalit, säilytystilojen puute tai narisevat lattiat. Täällä saa kaikki olla niinkuin ovat, ihmiset ja asiat.
Tämä oli ihana muistutus siitä, mikä on tärkeää elämässä: Pistetään pöytä koreaksi, kutsutaan ystäviä kylään, annetaan lasten touhuta touhujaan, nautitaan hyvästä ruoasta, naurusta ja puheensorinasta ja ihastellaan mereen laskevaa aurinkoa. Ei haittaa vaikka ympärillä kaikki ei ole täydellistä - tai itseasiassa se juuri tekeekin siitä hetkestä täydellisen. Se, kun ei tarvitse varoa rikkovansa mitään, sotkevansa paikkoja, ei tarvitse miettiä, onko alipukeutunut, ylipukeutunut tai että osaako käyttäytyä tarpeeksi hienosti, Ja mikä parasta, voi valita ruokailutuoliksi sen, jossa on paksuin pehmuste, kun ne ovat melkein kaikki erilaisia.
Tämä sama rentous pitäisi saada monistettua omaan elämään, ihan joka osa-alueelle. Olisi elämä paljon miellyttävämpää, kun ei turhista pingottaisi. Minä olen opetellut näin aikuisiällä olemaan rennommin, mutta viime aikoina olen taas huomannut, että työsarkaa asian tiimoilta riittää vielä tässäkin osoitteessa.
