Olen tämän vuoden aikana osallistunut Tuire Salmisen "Tunne itsesi - Voi hyvin"-luentosarjaan.
Tässä luentosarjassa on ollut eri aiheita eri viikoille. Ja ne kaikki ovat nostaneet jonkinlaisia tunteita, ajattelemisen aihetta ja syväluotausta omaan itseen.
Olen esimerkiksi tiedostanut sen, että ilmaisen tunteitani hyvin usein kamerani kautta. Eikä siinä varmaan ole mitään pahaa. Se on minulle jonkinlaista terapiaa. Tärkeää olisi kuitenkin opetella myös sanoittamaan tunteensa, ilman syyttelyä ja selkeästi.
Suuri oivallus yhdellä luennolla minulle oli se, kun ymmärsin, että silloin kun ei millään haluaisi avautua ja kertoa omia tunteitaan tai tarpeitaan, niin ne ovat juuri niitä hetkiä, jolloin se pitäisi tehdä. Ei saisi käpertyä itseensä ja jäädä miettimään, mitä uskaltaa sanoa. Kaikilla tunteilla on joku tarkoitus, eikä niitä pidä painaa alas. Pitää avautua, olla läsnä, rehellinen ja aito. Ja mikä tärkeintä, ilman minkäänlaisia odotuksia, ymmärtäen koko ajan sen, että loppujen lopuksi on kuitenkin itse vastuussa omasta onnellisuudesta.
Taistelen usein riittämättömyyden kanssa. Arvostelen itseäni melko ankarasti ja tämä tarkoittaa sitä, että minun pitäisi opetella olemaan armollisempi itselleni. Tätä olen kyllä opetellutkin, mutta edelleen joku pieni ääni pääni sisällä huutelee, kun en ole tarpeeksi taitava tai riittävä, tai kun joku menee pieleen tai kun olen ollut ajattelematon tai toiminut muuten vain hölmösti.
Ääni saa huudella. Minun pitäisi vain oppia olemaan välittämättä siitä.
Se, missä alan olemaan jo melko hyvä on se, että ymmärrän levon ja oman hyvinvoinnin merkityksen. Tunnistan oman energiani ja sen, mikä minulle on hyväksi ja mikä ei. Yksi tapa, jonka olen todennut melko toimivaksi, on se, että kysyy itseltään: Tekeekö tämä hyvää minulle pitkällä aikavälillä?
Voisilmäpulla tekee hetkellisesti hyvää, samoin lasillinen punaviiniä, mutta eivät pitkällä aikavälillä, ainakaan minulle. Siksi haluan satsata mielummin pitkiin kävelylenkkeihin, rauhallisiin aamuhetkiin, avantouintiin, hyvin nukuttuihin öihin, valokuvaamiseen, iloiseen tanssiharrastukseeni ja pääosin melko terveelliseen ruokavalioon.
Nämä ovat asioita, jotka edistävät minun hyvinvointiani. Ja jokaisen pitäisi löytää omansa.
Monta sivua on tullut luennoilla kirjoitettua muistiinpanoja, mutta tässä kiteytettynä oppeja, jotka minulle ovat jääneet mieleen:
On hyvä löytää tasapaino kirkkaan ja avoimen mielen, myötätuntoisen sydämen ja elinvoimaisen kehon välillä. Kaikkia tarvitaan.
Ota vastaan, koe ja pue sanoiksi kaikki tunteet, jotka tulevat. Myös epämiellyttävät.
Ilmaise tarpeesi ilman odotuksia.
Pidä itsestäsi huolta. Tee asioita, jotka ovat sinulle hyväksi.
Näe ero itsekkyyden ja itsestä huolehtimisen välillä.
Älä uhriudu.
Älä takerru.
Ole lapsenomainen.
Kokeile uusia asioita.
Ota vastuu omasta onnestasi.
Ole kiitollinen.
Pysähdy. Hengitä. Tunne. Kuuntele. Havaitse. Avaudu. Ilmaise.
Tunnista omat defenssimekanismisi (vähättely, torjunta, kieltäminen, huumori, selittely) ja ole tarpeeksi rohkea lopettaaksesi ne.
Ole aito. Ole vastaanottavainen. Ole herkkä.
Luo omat rajasi. Tiedosta mikä sinulle on hyväksi ja mikä ei.
Tutki kauneutta ympärilläsi.
Koe täydesti. Anna elämän tuntua.
Palvele ilman kiitosta.
Rakasta itseäsi, kaikkine vikoineen ja keskeneräisyyksineen.
