Nyt on kuulkaa tähdet olleet todella erikoisissa asemissa.
Minä olen välillä maannut täysin toimettomana ja voipuneena sohvan pohjalla ja toisinaan herännyt keskellä yötä ihan täynnä tarmoa. Jopa siinä määrin, että olen yhtenä yönä tyhjentänyt kaikki keittiön kaapit. Heittänyt ihan surutta tavaraa pois ja jotain laittanut kiertoon kirpputorille.
Täällä on ihan selkeästi menossa joku puhdistautumis-projekti. Oletteko koskaan huomanneet, että silloin kun olo on kovin toisaikainen ja ajatukset lievästi kadoksissa, niin pitää alkaa järjestelemään ja siivoamaan kaappeja ja laatikoita. Ajatuksetkin jäsentytyvät tällaisessa projektissa ihan uuteen uskoon melkein itsestään.
Samalla, kun olen järjestellyt kaappejani, on minulle tullut ihan mieletön kaipuu vihreään. Pakko on ollut käydä metsässä, kuvailla, leikkiä kameran päällekkäisvalotuksilla ja lopuksi kantaa vihreitä luonnon antimia sieltä myös kotiin.
Tämä ei oikeastaan haittaa minua yhtään, sillä sanotaanhan, että vihreä on kasvun väri. Ja kasvu on todellakin aina tervetullutta.
Toissa yönä maalasin yhden ruukun sinertävän vihreäksi ja tein siihen tummanpuhuvan, kokovihreän, joulunodotus-asetelman.
Mitenköhän viisaaksi (isoksi) nyt mahdan kasvaa jouluun mennessä, kun tuijottelen näitä vihreitä aamusta iltaan?
