Take a break

Ajoin tässä taannoin isäni auton Poriin. Kun olin ajanut kotvasen aikaa, koetauluun syttyi kahvikupin kuva ja sen yhteyteen teksti "Take a break". Asia huvitti minua niin paljon, että minun oli ihan pakko soittaa naureskellen ystävälleni ja kertoa tästä. Ihan tosissani jäin miettimään, kuinka saisin omaan autooni tuollaisen samanlaisen muistutuksen siitä, kuinka aina aika ajoin pitäisi muistaa ottaa breikki, eikä vain paahtaa tuhatta ja sataa eteenpäin.

Joskus pitää varoa, mitä toivoo. Minä sain nimittäin elämääni yhden ison kahvikupin, breikin, joka tuli ihan odottamatta.

Menin viikko sitten lääkäriin sen vuoksi, että toisesta jalanpohjastani oli hävinnyt tunto. Espoosta minut passitettiin todella nopealla aikataululla Töölöön lisätutkimuksiin ja sieltä vajaan viikon varotusajalla leikkauspöydälle. Vika löytyi selästä. Lannerangasta löytyi nivelrikko ja kysta, joka on painanut hermoa niin, että jalka on alkanut oireilemaan.

Täällä minä nyt makaan, Töölön sairaalassa selkä operoituna ja odottelen josko tunto alkaisi palaamaan jalkaan. Kalenteri on tyhjennetty tulevien viikkojen osalta ja minä olen ajatellut nauttia isoja kahvikupillisia höyryävää kahvia, monta kertaa päivässä, äidin kutomat villasukat jalassa.

Nämä ovat niitä tilanteita, jolloin ihmiset jäävät usein miettimään, että miksi juuri minulle käy näin, eikä aikakaan ole koskaan oikea. Noh, voin kertoa, että tähän ikään mennessä sitä on jo ehtinyt oppia, että meille ihan kaikille sattuu ja tapahtuu. En usko siihen, että olisi olemassa onnekkaita ja vähemmän onnekkaita ihmisiä. Meillä kaikilla on omat ristimme kannettavana. Pointti on ennemminkin siinä, miten näihin "elämän kahvikuppeihin" suhtautuu. Itse olen sitä mieltä, että on vain parempi ottaa avosylin vastaan se, mitä elämä meille antaa ja luottaa siihen, että kaikki kokemukset opettavat ja vahvistavat meitä ihmisinä. 

Pitäkäähän itsestänne hyvää huolta, niin minäkin ajattelin tehdä :)

PS. Löysin koneelta tällaisen vanhan kuvasarjan, jolle juuri äsken annoin nimen "Elämän kirjo". Huudot, kiukut, vihat, uupumukset, hassuttelut ja naurut kun kuuluvat kaikki tähän elämään.

Kuvat on ottanut taitava kuvaaja-kollega Karoliina Jääskeläinen.

#linenlove Käinby 1925

Kun on kyse pellavasta, kotimaisuudesta, upeasta miljööstä ja mielettömän mukavasta perheestä, niin voitte olla varmoja, että riennän paikalle Canonini kanssa kuin tuulispää.

Sain upean tilaisuuden päästä kuvaamaan kotimaisia Käinby 1925 Heaven Linen -pellavalakanoita. Ja tämä päivä jäi kyllä minun muistoihini yhtenä parhaimmista sunnuntai-päivistä. Huonekalujen siirtelyä nurkasta toiseen, petaamista, stailausta, hyvää ruokaa, ihanan leppoisaa seuraa ja valokuvaamista. Tämä nainen ei ainakaan muuta kaipaa onnistuneeseen päivään.

Olen nyt nukkunut näissä Käinbyn pellavalakanoissa viime syksystä lähtien ja voin kertoa, että kun pellava on hyvälaatuista, kivipestyä ja tiiviiksi kudottua, niin uni maittaa todellakin paremmin kuin hyvin. Jo yleensä yhdeksän aikaan illalla odotan ihan innolla, että pääsen käpertymään pellavalakanoitteni väliin. Pieniä, ihania elämän iloja ja ainakin minulle todellista arjen luksusta.

Tiedän, olen puolueellinen, sillä Käinbyllä ja tällä ihanalla perheellä on oma pieni paikkansa minun sydämessäni. Mutta totta on sekin, että olen viimeiset kymmenen vuotta nukkunut erilaisissa pellavalakanoissa. Yhdet olivat hiekkapaperia, jotkut ihan jees ja toiset aivan liian kevyitä ja niin huonolaatuisia, että niistä melkein kuulsi läpi. Nih! Jos siis pehmeitä, hengittäviä, kivipestyjä pellavalakanoita etsitte ja haluatte nukkua yönne hyvin, niin kannattaa klikata aika nopsaan Käinbyn verkkokauppaan (klikedi klaks) tai etsiytyä jonkun iloisen jälleenmyyjän luokse. Voisin melkein laittaa pääni (ja kamerani?!) pantiksi, että tätä hankintaa ette tule katumaan. Nämä pellavat paranevat vain, mitä enemmän niitä pesee ja käyttää.

#linenlove