Nyt on jo sen verran monta lomapäivää takana, etten edes enää tiedä, mikä viikonpäivä on. Se tarkoittaa tasan sitä, että loma on tehnyt tehtävänsä.
Jännä huomata, miten jo vajaassa viikossa sitä on muodostanut jokapäiväiset pienet, omat rutiininsa täällä. Aamulla aikaisin ylös, termoksellinen lämmintä kahvia aamiais-ravintolasta, kuvanmuokkausta koneen ääressä, aamu-uinti auringon noustessa ja sitten varsinainen aamiainen.
Päivisin olemme ystävieni kanssa joko autoilleet ympäri saarta, maanneet altaalla, käyneet spa-hoidoissa, kävelleet pitkin rantareittiä tai nukkuneet päiväunia. Ruoka-ajat ovat jo tulleet tutuksi nekin ja kaikki mahdolliset jälkiruoat on maisteltu ja analysoitu ja jokaiselle on jo muodostunut niistäkin omat lempparit. Minä olen huomannut rakastavani kaikkia mahdollisia marenki-jälkkäreitä. Ihan sama, minkä päälle marenkia on laitettu, niin maistuu kyllä.
Parasta on ollut ehdottomasti leppoisa seura, erilaiset hieronnat ja hoidot ja minun joka aamuiset uintini. Vitsit, että on ollut rentouttavaa käydä uimassa aamuauringon kajastaessa taivaanrannalla, kun koko muu hotelli uinuu vielä. Vain satunnaisia valoja siellä sun täällä. Aamut ovat lähteneet niin ihanasti liikkeelle, että nyt jo mietin, pitäisikö minun etsiä Espoosta joku talviuinti-paikka itselleni.
Joka aamu olen ottanut kuvan parvekkeeltani. Tänään ei ollut pilviä taivaalla laisinkaan. Taitaa tulla lämmin päivä.
